Natsikortti

Nykyään Natsikortti on aihe, joka herättää suurta kiinnostusta ja huomiota maailmanlaajuisesti. Natsikortti on ollut alan asiantuntijoiden tutkimuksen ja tutkimuksen kohteena jo vuosia, ja sen merkitys vain kasvaa ajan myötä. Sekä akateemisella että julkisella tasolla Natsikortti on synnyttänyt syvää keskustelua ja pohdintaa sen vaikutuksista yhteiskuntaan ja jokapäiväiseen elämään. Tässä artikkelissa tutkimme Natsikortti:n eri näkökulmia ja näkökulmia analysoimalla sen merkitystä ja vaikutuksia eri yhteyksissä.

Tyylitelty "natsikortti"

Natsikortti (myös Hitler-kortti) tarkoittaa epäasiallista Adolf Hitlerin tai natsien käyttämistä argumentoinnissa tai suoraan keskustelussa. Jonkin asian saattamista huonoon valoon rinnastamalla se satunnaisten yhtäläisyyksien perusteella natsismiin kutsutaan ”natsikortin pelaamiseksi”, millä viitataan vertauskuvallisesti korttipeleihin.[1] Jonkin asian moraalista tuomitsemista tällaiseen satunnaiseen yhtäläisyyteen vetoamalla pidetään argumentaatiovirheenä, jolle on annettu nimi Reductio ad Hitlerum.

Usein (natsi-Saksaan liittymättömässä) keskustelussa Hitlerin tai natsit ensimmäisenä maininnutta pidetään argumentoinnin hävinneenä osapuolena.[2]

Godwinin laki

Natsikorttiin liittyy läheisesti niin sanottu Godwinin laki. Se on internet-kulttuurissa – erityisesti uutisryhmissä – käytetty nimitys maksiimille, jonka mukaan yksittäisen verkkokeskustelun laajentuessa ennemmin tai myöhemmin joku mainitsee Adolf Hitlerin tai natsit, eli kuvaannollisesti ”vetää esiin natsikortin”.

Alkuperäinen määritelmä Jargon Filessä Godwinin laille on:

»Keskusteluryhmässä käytävän keskustelun pitkittyessä natsismi- tai Hitler-vertauksen todennäköisyys lähenee arvoa 1»
([2])

Mike Godwin

Käsitteen keksi yhdysvaltalainen lakimies Mike Godwin vuonna 1990 havaittuaan verkon keskusteluryhmissä olevan niin paljon natsivertauksia, että niistä oli kehittynyt meemi. Godwin päätti harjoittaa meemimuuntelua (vertaa geenimuuntelu) luomalla vastameemiksi Godwinin lain ja alkamalla ahkerasti siteerata lakia verkkokeskusteluissa. Hänen yllätyksekseen vastameemi tarttui internet-kulttuuriin ja pian muutkin verkkokeskustelijat viittasivat siihen.[3]

Lisäksi meemi alkoi muuttua kun muut internet-aktiivit täydensivät sitä omilla korollaareillaan: [3]

  • Morganin korollaari Godwinin lakiin: ”Heti natsivertauksen tapahduttua joku aloittaa natsikeskustelun alt.censorship -ryhmässä.”
  • Sircarin korollaari: ”Jos Usenet-keskustelu sivuaa homoseksuaalisuutta tai Heinleinia, mainitaan natsit tai Hitler kolmen päivän sisällä.”
  • Van der Leunin korollaari: ”Kun globaali verkottuminen edistyy, todennäköisyys oikeiden natsien läsnäoloon verkossa lähestyy arvoa 1.”
  • Millerin paradoksi: ”Verkon kehittyessä niiden natsivertausten, joita Godwinin laki ei ennakoi, määrä lähestyy nollaa.”

Kritiikki

Godwinin laki ymmärretään yleensä siten, että natsikortin käyttäjiä ei pidä ottaa vakavasti. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö kortin käyttäjät koskaan puhuisi totta. Godwinin lakiin viittaaminen voi myös olla argumentointivirhe argumentum ad hominem esimerkiksi silloin, kun kortin käyttäjä väittää suoraan vastapuolta natsiksi. Lisäksi Reason-aikakauslehden vuoden 2005 artikkelin kirjoittaja väittää, että Godwinin lakia käytetään usein väärin hyväksyttävienkin vertailujen kumoamiseksi.[4]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ The Hitler Card Fallacy Files. Viitattu 14.2.2022.
  2. ↑ a b http://www.science.uva.nl/~mes/jargon/g/godwinslaw.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. ↑ a b Godwin, Mike: Meme, Counter-meme 1994. Wired. Viitattu 6. elokuuta 2006.
  4. ↑ Weigel, David: Hands Off Hitler!: It's time to repeal Godwin's law 14.7.2005. Reason. Viitattu 13. marraskuuta 2007.

Aiheesta enemmän