Näkinpartaislevät

Tämä asiakirja käsittelee Näkinpartaislevät-aihetta eri näkökulmista, jotta voidaan tarjota kattava ja täydellinen näkemys tästä kiinnostavasta aiheesta. Sen historialliset näkökohdat, sen nykyiset vaikutukset sekä mahdolliset tulevaisuuden skenaariot analysoidaan. Monitieteisen lähestymistavan avulla tutkitaan eri näkökulmia, joista Näkinpartaislevät on vaikuttanut tai voi vaikuttaa eri yhteyksissä. Samoin esitetään erilaisia ​​asiantuntijalausuntoja ja tarjotaan kriittinen pohdiskelu Näkinpartaislevät:n koko yhteiskunnalle aiheuttamista seurauksista ja haasteista. Tämän artikkelin tarkoituksena on myötävaikuttaa Näkinpartaislevät:n analyysiin ja tietoiseen keskusteluun tarjoamalla elementtejä, jotka rikastavat ymmärrystä ja vuoropuhelua tästä aiheesta.

Näkinpartaislevät
Hapranäkinparta (Chara globularis)
Hapranäkinparta (Chara globularis)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Kaari: Charophyta
Rabenhorst
Luokat
Katso myös

  Näkinpartaislevät Wikispeciesissä
  Näkinpartaislevät Commonsissa

Näkinpartaislevät (Charophyta) ovat makeassa vedessä tai murtovedessä eläviä kasveja tai kasvienkaltaisia eliöitä. Kaareen kuuluu kuusi luokkaa. Näkinpartaislevillä on pysty, nivelikäs, sädehaarainen sekovarsi, joka muistuttaa kortetta. Sekovarren pintaan kertyy usein kalsiumkarbonaattia.

Suomessa esiintyy ainakin seitsemän sukua, Characeae-heimon näkinparrat (Chara), siloparrat (Nitella), mukulaparrat (Nitellopsis) ja sykeröparrat (Tolypella) sekä yhtymälevien levyrihmat (Mougeotia), kierteisrihmat (Spirogyra) ja tähtirihmat (Zygnema).[1] Suomessa kasvavia näkinpartaislevälajeja on 21.[2][3][4] Tutkimusten mukaan maalla kasvavat versokasvit saivat alkunsa näkinpartaislevistä, joko Coleochaetales- tai Charales-lahkosta.[5][6]

Lajeja

Lähteet

  1. ↑ Suomen Lajitietokeskus: Zygnemataceae Laji.fi. 2023. Viitattu 24.12.2023.
  2. ↑ Rauno Tirri ym.: Biologian sanakirja. Otava, 2001. ISBN 951-1-17618-8
  3. ↑ Kauppi, Matti & Kauppi, Anneli: Itiökasvit ja sienet: luokittelu, rakenne ja elinkierrot. Oulun yliopisto, 2000.
  4. ↑ Pertti Rassi, Esko Hyvärinen, Aino Juslén & Ilpo Mannerkoski (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus, 2010. ISBN 978-952-11-3806-5 Teoksen verkkoversio Viitattu 18.12.2010.
  5. ↑ vas.plants %26 living relatives.pdf The first vascular plants and their living relatives bpp.oregonstate.edu. Viitattu 16.4.2015. (englanniksi)
  6. ↑ Buchard Becker, Birger Marin: Streptophyte algae and theorigin of Embryotes Annals of Botany. 8.3.2009. Oxford University Press. Viitattu 16.4.2015. (englanniksi)

Aiheesta muualla