Olav Aukrust

Seuraavaksi käsittelevässä artikkelissa perehdymme Olav Aukrust:een, aiheeseen, joka on epäilemättä saanut suuren merkityksen viime aikoina. Olav Aukrust on pitkään ollut tutkimuksen, keskustelun ja pohdinnan aiheena, ja tässä artikkelissa tutkimme erilaisia ​​näkökulmia ja lähestymistapoja tähän tärkeään aiheeseen. Sen vaikutuksista nykyiseen yhteiskuntaan sen historialliseen merkitykseen ja sen vaikutuksiin eri aloilla uppoudumme Olav Aukrust:n syvälliseen ja yksityiskohtaiseen analyysiin tavoitteenamme tarjota lukijoille täydellinen ja rikastuttava näkemys tästä aiheesta.

Olav Aukrust
Olav Aukrust
Olav Aukrust
Henkilötiedot
Syntynyt21. tammikuuta 1883
Lom, Gudbrandsdalen, Norja
Kuollut3. marraskuuta 1929 (46 vuotta)
Lom, Gudbrandsdalen, Norja
Kansalaisuus Norja
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Äidinkielinorja
Tuotannon kielinorja
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Olav Aukrust (21. tammikuuta 1883 Lom, Gudbrandsdalen, Norja – 3. marraskuuta 1929 Lom, Gudbrandsdalen, Norja[1][2]) oli norjalainen runoilija ja antroposofi. Hän työskenteli opettajana ja kansanopistonjohtajana. Hän käytti mietelyriikkaa kirjoittaessaan uusnorjaa.[2]

Aukrust julkaisi eläessään kaksi runokokoelmaa, mutta hänen kuolemansa jälkeen ilmestyi vielä toiset kaksi[2] sekä kaksiosainen kootut runot Dikt i samling.

Teokset

  • Himmelvarden, 1916.
  • Hamar i Hellom, 1926.
  • Emne, Gyldendal, 1926.
  • Solrenning, Gyldendal, 1930.
  • Norske terningar, Gyldendal, 1931.
  • Dikt i samling, I–II, Gyldendal, 1942.
  • Nigards-Truls, Mittet, 1951. Illustrert bok om den norske gardsnissen. Kuvitus Kjell Aukrust.
  • Skaldespor. Artikler, taler og brev i utvalg, Gyldendal, 1952. Julk. Leif Mæhle, joka on kirjoittanut teokseen perusteellisen Aukrustin elämäkerran.
  • Dikt i utval, Gyldendal, 1999. ISBN 82-05-26257-8

Lähteet

  1. ↑ Olav Aukrust Britannica.com, viitattu 22.12.2020 (englanniksi)
  2. ↑ a b c Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Aukrust, Olav”, Otavan kirjallisuustieto, s. 60. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X

Aiheesta muualla