Tämän päivän artikkelissa aiomme tutkia aihetta Orjanlaakerikasvit perusteellisesti. Sukellamme kaikkiin Orjanlaakerikasvit:een liittyviin keskeisiin näkökohtiin sen alkuperästä sen merkitykseen nykyään. Analysoimme sen vaikutuksia yhteiskuntaan, kulttuuriin ja talouteen sekä sen roolia ihmisten elämässä eri puolilla maailmaa. Tämän yksityiskohtaisen tutkimuksen avulla toivomme valottavamme Orjanlaakerikasvit:n vähemmän tunnettuja puolia ja tarjoavamme kattavan kuvan sen merkityksestä nykymaailmassa.
Orjanlaakerikasvit | |
---|---|
![]() Matee (Ilex paraguariensis) on orjanlaakereihin kuuluva ravintokasvi. |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Streptophyta |
Kaari: | Versokasvit Embryophyta |
Alakaari: | Putkilokasvit Tracheophyta |
Yläluokka: | Euphyllophyta |
Luokka: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alaluokka: | Koppisiemeniset Angiospermae |
Osaluokka: | Kaksisirkkaiset Dicotyledoneae |
Ylälahko: | Asteranae |
Lahko: | Aquifoliales |
Heimo: |
Orjanlaakerikasvit Aquifoliaceae Bercht. & J.Presl, nom. cons. |
Katso myös | |
|
Orjanlaakerikasvit (Aquifoliaceae) on Aquifoliales-lahkoon kuuluva kasviheimo, jonka ainoa suku on orjanlaakerit (Ilex). Eri aikoina heimoon on kuulunut myös muita sukuja, eräät suvut on siirretty muihin heimoihin ja lisäksi orjanlaakereihin on mm. yhdistetty 31 eri kuvattua sukua.[1]
Orjanlaakerikasvien lähimmät sukulaiset ovat heimot Phyllonomaceae ja marjalapakasvit (Helwingiaceae), joiden kanssa ne muodostavat yhteisen evoluutiopuun haaran eli kladin. Kladin ominaisuuksiin lasketaan muun muassa yksinkertaiset putkiloelementtien perforaatiot, varsinivelten yksiaukkoinen anatomia (yksi johtojänne eroaa kussakin nivelessä johtojännelieriössä jättäen siihen yhden aukon), poikkileikkaukseltaan kaareva ruodin johtojänne, kierteinen lehtiasento, lavan hammaslaitaisuus, pienten ja varteen kiinnittyvien korvakkeiden olemassaolo, terälehtien kärkien taive, emiön vartalon puuttuminen, yksi siemenaihe kussakin emilehdessä ja hedelmä, jossa on erilliset kivet (pyreniot). Tämä kolmen heimon kladi on arvioitu noin 62 miljoonaa vuotta vanhaksi, mutta tunnetaan orjanlaakerifossiileja, jotka ovat selvästi paljon vanhempia: siitepölylöytöjä on liitukaudelta noin 80 miljoonan vuoden takaa.[2]
Aikaisemmin orjanlaakerikasvien heimoon liitettiin toisinaan myös suvut Phelline ja Sphenostemon. Edellinen on nykyään heimossa Phellinaceae, joka kuuluu Asterales-lahkoon, ja jälkimmäinen heimossa Paracryphiaceae (lahko Paracryphiales). Cronquist (1981) liitti orjanlaakerikasvit hyvin epäyhtenäiseen Celastrales-lahkoon.[2]
Orjanlaakerien suvun kasvit ovat tavallisesti kausivihantia puuvartisia kasveja, joissa on myös joitain liaanilajeja.[3]
Orjanlaakerien suvun kasveilla on kosmopoliittinen levinneisyys, niitä esiintyy Euroopassa, Aasiassa, Afrikassa, Australiassa, Pohjois-, Keski- ja Etelä-Amerikassa. Subtrooppinen vyöhykkeen pohjoispuolella niitä kuitenkaan ei merkittävästi esiinny.[1] Erityisesti orjanlaakerilajeja kasvaa Amerikassa ja Kaakkois-Aasiassa saaristoineen. Afrikassa on vain kaksi lajia ja Euroopassa kolme lajia.[3] Kaikkein pohjoisimpana luonnonvaraisena kasvaa euroopanorjanlaakeri (Ilex aquifolium), jota esiintyy Atlantin läheiselle Norjan länsirannikolle asti.[4]