Tämä artikkeli käsittelee aihetta Osuustoimintakeskus Pellervo, josta on tullut tärkeä eri alueilla ja yhteyksissä. Ilmestymisestään lähtien Osuustoimintakeskus Pellervo on vaikutuksensa ja taustansa ansiosta herättänyt kiinnostusta ja uteliaisuutta laajassa yleisössä. Vuosien varrella Osuustoimintakeskus Pellervo on synnyttänyt keskusteluja, tutkimusta ja monia näkökulmia, jotka ovat auttaneet rikastuttamaan tietoa tästä aiheesta. Siksi on olennaista tutkia perusteellisesti Osuustoimintakeskus Pellervo:een liittyviä eri näkökohtia sekä sen vaikutuksia ja vaikutuksia nykyiseen yhteiskuntaan. Yksityiskohtaisen ja kriittisen analyysin avulla tavoitteena on tarjota täydellinen ja päivitetty näkemys Osuustoimintakeskus Pellervo:stä, jonka tavoitteena on edistää tietoista ja rakentavaa pohdintaa tästä ilmiöstä.
Osuustoimintakeskus Pellervo[1] (vuoteen 2017 Pellervo-Seura) on suomalainen yhdistys, jonka tarkoituksena on edistää osuustoimintaa Suomessa. Yhdistykseen kuuluu noin 250 jäsenyhteistöä, joista määrällisesti eniten on osuuspankkeja. Yhdistys perustettiin vuonna 1899 osana suomalaisen osuustoiminnan käynnistämistä. Keskeisin henkilö Pellervo-Seuraa perustettaessa oli Hannes Gebhard.
Pellervo on osuustoiminnan palvelu- ja yhteistyöjärjestö, joka edistää osuustoimintaa yrittämismallina ja osuuskuntaa kilpailukykyisenä yritysmuotona. Osa palveluista on tarkoitettu suoraan yritysten käyttöön ja osa vaikuttaa yritystoiminnan puitteisiin.
Pellervo ajaa osuustoiminnan yhteiskunnallisia etuja ja edistää osuustoiminnalliselle yrittämismallille myönteistä ilmapiiriä. Pellervo vaikuttaa yrittämisen puitteita koskevaan lainsäädäntötyöhön sekä talous- ja elinkeinopolitiikkaan. Ajankohtaista on mm. työ osuuskuntalain, osuuskuntien verotuksen, osuustoiminnan opetuksen ja tutkimuksen sekä kauppapolitiikan ja kilpailupolitiikan parissa.
Pellervo-Seuran pitkäaikaisia toimitusjohtajia ovat Samuli Skurnik (1989-2002) ja työelämäprofessori Sami Karhu (2012-2022).[2] Toimitusjohtajana toimii tällä hetkellä Mari Kokko (2022-).[3][4]
Ministeri Heikki Haavisto (Keskustapuolue) johti Pellervo-Seuran valtuuskuntaa vuosina 1979-2000.
Osuuskauppojen toiminnan laajentuessa korostui oman tukkukaupan tarve. Vuonna 1904 aloitti toimintansa Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta (SOK). Osuuskauppaliikkeeseen kuului alusta lähtien osuuskauppoja maaseudulta ja kaupungeista. Osa osuuskaupoista oli kiinteästi sidoksissa työväenliikkeeseen. Työväenosuuskaupat korostivat kuluttajanäkökulmaa toisin kuin osuustoiminnan aatteellinen taustayhteisö Pellervo-Seura, jonka mielestä tuottajien osuustoiminnallinen järjestäytyminen koitui myös kuluttajien eduksi. Osuuskauppaliike jakautui lopulta kahtia vuonna 1916.
Työväen osuuskaupat perustivat 1916 Kulutusosuuskuntien Keskusliiton (KK) ja seuraavana vuonna oman tukkuliikkeen, Osuustukkukaupan (OTK). Sisällissodan jälkeen kahden osuuskaupan olemassaolo kertoi paikallistasolla yhteiskunnan kahtiajaosta. Sekä SOK että OTK harjoittivat tuotannollista toimintaa ja perustivat maailmansotien välillä runsaasti elintarvike- ja kulutustavaratehtaita, jotka palvelivat vain omaa kaupparyhmää.
Pellervo-Seura julkaisi vuosina 1899–1998 Pellervo-lehteä. Vuodesta 1999 sen seuraajina ovat olleet aikakauslehdet Kodin Pellervo ja Maatilan Pellervo.
Pellervo-Seura osallistui Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) perustamiseen vuonna 1974. Pellervon myöntämiä tunnustuksia ovat: pronssinen, hopeinen ja kultainen Gebhard-mitali, osuustoiminnan ansiomitali, osuustoiminnan I luokan ansiomitali, Pellervon pronssinen, hopeinen ja kultainen ansiomerkki.[6]