Paksunokkakiuru

Nykyään Paksunokkakiuru on aihe, joka herättää suurta kiinnostusta yhteiskunnassa. Sen vaikutus ulottuu eri alueille politiikasta populaarikulttuuriin, eikä sen merkitys rajoitu tiettyyn alueeseen, vaan se ylittää rajat ja tavoittaa ihmiset ympäri maailmaa. Paksunokkakiuru on kiinnittänyt eri alojen tutkijoiden, ammattilaisten ja asiantuntijoiden huomion, jotka haluavat ymmärtää sen vaikutusta ja vaikutusta jokapäiväiseen elämään. Tässä artikkelissa tutkimme lisää Paksunokkakiuru:tä ja sen vaikutuksia nykyään tarjoamalla kattavan näkökulman, joka kattaa sekä sen positiiviset että kiistaa aiheuttavat puolet.

Paksunokkakiuru
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Kiurut Alaudidae
Suku: Ramphocoris
Laji: clotbey
Kaksiosainen nimi

Ramphocoris clotbey
Bonaparte, 1850

Katso myös

  Paksunokkakiuru Wikispeciesissä
  Paksunokkakiuru Commonsissa

Paksunokkakiuru (Ramphocoris clotbey) on kuivien avomaiden kiurulaji. Se on sukunsa ainoa edustaja. Suvun nimi kirjoitetaan myös muodossa Rhamphocoris.

Koko ja ulkonäkö

Linnun pituus on noin 17 cm, siipien kärkiväli 36–40 cm ja paino 45–55 g. Hieman kiurua suurempi lintu, jolla on paksu kartiomainen nokka. Koiras on päältä ruskea, alapuolelta voimakkaasti tumman suomukuvioinen ja sen poski on musta. Naaras on hailakamman värinen ja nuori lintu ruskea. Lennossa erottuu valkoinen siiven takareuna. Lajilla on runsaasti erilaisia ääniä mutta pesimäaikana se on melko hiljainen.[2]

Esiintyminen

Paksunokkakiuru elää Luoteis-Afrikassa, erilliskanta on Lähi-idässä, mahdollisesti myös Pohjois-Egyptissä. Laji on paikkalintu, joka pesimäajan jälkeen voi suorittaa vaelluksia rannikolle.[2] Sitä ei ole tavattu Suomessa. Lajin kanta on elinvoimainen.[1]

Elinympäristö

Paksunokkakiurut elävät sekä autiomaassa että hieman ravinteikkaammilla kivisillä avomailla, pääasiassa Saharassa. Talvella ne voivat kerääntyä parviksi, joista suurimmissa on tavattu noin 50 yksilöä.[2]

Lisääntyminen

Ramphocoris clotbey

Pesintä tunnetaan puutteellisesti. Pesä on maassa, yleensä pensaan tai kiven alla. Munamäärä on 3–6, tavallisimmin 3 tai 4. Muna painaa keskimäärin 4,36 g.[2]

Ravinto

Paksunokkakiurut syövät etupäässä siemeniä ja vihreitä kasvinosia sekä myös hyönteisiä ja muita pieniä selkärangattomia. Poikasia ruokitaan pääasiassa eläinravinnolla.[2]

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ a b BirdLife International: Rhamphocoris clotbey IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 2.1.2014. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e Cramp, Stanley (päätoim.) 1988: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. – Oxford University Press. Hongkong.