Pikkutikka
Tässä artikkelissa perehdymme Pikkutikka:n kiehtovaan maailmaan. Tutkimme sen alkuperää, sen kehitystä ajan myötä ja sen vaikutuksia jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Pikkutikka on ollut tutkimuksen ja keskustelun aiheena useiden vuosien ajan, ja sen merkitys on edelleen ilmeinen nykymaailmassa. Tämän artikkelin avulla pyrimme valaisemaan Pikkutikka:tä ja analysoimaan sen merkitystä ja vaikutusta nyky-yhteiskunnassa. Liity tälle matkalle saadaksesi lisää tietoa Pikkutikka:stä ja sen roolista nykymaailmassa.
| Pikkutikka | |
|---|---|
,_%D0%9A%D1%80%D1%8B%D0%BB%D0%B0%D1%82%D1%81%D0%BA%D0%B8%D0%B5_%D1%85%D0%BE%D0%BB%D0%BC%D1%8B.jpg) |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Tikkalinnut Piciformes |
| Heimo: | Tikat Picidae |
| Suku: | Käpytikat Dendrocopos |
| Laji: | minor |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Dendrocopos minor |
|
 Pikkutikan levinneisyys |
|
| Alalajit[2] | |
|
|
| Katso myös | |
Pikkutikka (Dendrocopos minor) on tikkojen heimoon ja käpytikkojen sukuun kuuluva pieni lintu, joka esiintyy luonnonvaraisena myös Suomessa.
Koko ja ulkonäkö
Pikkutikan pituus on noin 14–17 senttiä ja paino aikuisena noin 24 grammaa. Sen höyhenpuku on mustavalkoisen kirjava. Koiraan päälaki on punainen ja naaraan päälaki on musta. Monille tikkalajeille tyypillinen punainen väri puuttuu alaperästä, mutta muuten pikkutikka voi muistuttaa pientä valkoselkätikkaa.
Lajin soidinhuuto on nopea kimittävä ja kireä ⓘ (ohje), kutsuääni lyhyt ”kik”. Pikkutikka rummuttaa lyhyitä ja melko heikkoja sarjoja.
Vanhin tavattu suomalainen rengastettu pikkutikka on ollut 6 vuotta, 4 kuukautta ja 28 päivää vanha.[3] Vanhin eurooppalainen pikkutikka on ollut 9 vuotta ja 10 kuukautta vanha ruotsalainen lintu.[4]
Levinneisyys
Parimäärä Suomessa on noin 5 000–8 000. Pikkutikka pesii koko maassa, mutta on runsain Etelä- ja Kaakkois-Suomessa ja harvinainen Lapissa. Laji esiintyy koko Euroopassa lukuun ottamatta Irlantia ja Skotlantia. Nuoret linnut vaeltelevat syksyisin, ja joinakin vuosina havaitaan voimakkaitakin vaelluksia.
Elinympäristö
Pikkutikka on lehtevien rantametsien, lehtojen ja lepikoiden pesimälaji. Reviirillä pitää olla riittävästi kuolleita ja kuolevia lehtipuita ravinnon turvaamiseksi. Laji on kärsinyt viimeaikaisesta metsänhoidosta, joka perustuu alaharvennuksiin ja vajaatuottoisten puiden poistoon. Lapissa pikkutikka pesii tunturikoivikoissa.
Lisääntyminen
Pikkutikan pesäkolo on pieni ja sen aukon halkaisija on noin neljä senttimetriä. Kolo koverretaan joskus korkeallekin lahoon pökkelöön tai kuolleeseen puuhun, tavallisesti kuitenkin noin kahden metrin korkeuteen. Laji munii neljästä kahdeksaan valkeata munaa toukokuun puolivälin jälkeen, joita emot hautovat 13–15 vuorokautta ja ruokkivat sen jälkeen poikasia 18–20 vuorokautta.
Ravinto
Pikkutikan pääasiallista ravintoa ovat hyönteiset ja hämähäkit, joita se nakuttelee talvisin esimerkiksi järviruokojen sisältä. Pikkutikka käy myös lintulaudoilla talvisin. Keväällä se juo lehtipuiden mahlaa.
Nimi
Nimi Dendrocopos tulee kreikan sanoista dendron (puu) ja kopos (iskeä). Lajinimi minor (lat.) tarkoittaa pienempää.[5] Vanhoja suomalaisia nimiä ovat kärki, ticka (Juslenius, 1745), pikku-tikka ja wähä-tikka (1800-l.) [6]
Lähteet
- Häkkinen, Kaisa: Linnun nimi. Teos, 2011. ISBN 978-951-851-434-6
- Jobling, James, A.: The Helm Dictionary of Scientific Bird Names. Christopher Helm, 2010. ISBN 978-1-4081-2501-4
Viitteet
- ↑ BirdLife International: Dendrocopos minor IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 11.6.2014. (englanniksi)
- ↑ ITIS: Dendrocopos minor itis.gov. Viitattu 2.6.2009. (englanniksi)
- ↑ Lintujen ikäennätykset Luonnontieteellinen keskusmuseo. Arkistoitu 24.6.2021. Viitattu 21.6.2021.
- ↑ Longevity list European Union for Bird Ringing. Viitattu 21.6.2021. (englanniksi)
- ↑ Jobling, 2010, s, 133, 256
- ↑ Häkkinen, 2011, s. 335
Aiheesta muualla
- Hurme, Tuomo 1975: Pikkutikan Dendrocopos minor soitimesta ja pesimisbiologiasta. – Lintumies 3.1975 s. 77–83. SLY.
- Biomi.org: Pikkutikka (Dendrocopos minor)
- Pikkutikka Lintukuva-verkkopalvelussa
- LuontoPortti: Pikkutikka (Dendrocopos minor)