Pukinjuuri

Nykymaailmassa Pukinjuuri:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monille ihmisille. Puhummepa sitten Pukinjuuri:stä julkisuuden henkilönä, Pukinjuuri:een liittyvästä historiallisesta tapahtumasta tai ajankohtaisen keskustelun aiheesta, sen merkitykseen ja seurauksiin syventymisen tärkeys on kiistatonta. Tässä artikkelissa perehdymme Pukinjuuri:n maailmaan ja tutkimme sen eri puolia ymmärtääksemme sen merkityksen ja vaikutuksen nyky-yhteiskuntaan.

Pukinjuuri
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Apiales
Heimo: Sarjakukkaiskasvit Apiaceae
Suku: Pukinjuuret Pimpinella
Laji: saxifraga
Kaksiosainen nimi

Pimpinella saxifraga
L. (1753)

Katso myös

  Pukinjuuri Wikispeciesissä
  Pukinjuuri Commonsissa

Pukinjuuri (Pimpinella saxifraga) on Suomessa yleinen, monivuotinen ruohovartinen sarjakukkaiskasvi. Pukinjuuri tunnetaan myös nimellä ahopukinjuuri.

Ulkonäkö ja koko

Pukinjuuri on monivuotinen ja kasvaa 20-50 cm korkeaksi. Sen varsi on lähes uurteeton. Pukinjuuren lehdet muodostuvat pareittain asettuvista pyöreähköistä, sahalaitaisista lehdyköistä. Valkeat tai punertavat kukat muodostavat sarjakukinnon. Pukinjuuri kukkii kesä-elokuussa. Laji muistuttaa Suomessa harvinaista ja rauhoitettua isopukinjuurta.[1] Pukinjuuren lähisukuinen laji on myös mausteyrttinä viljelty anisruoho (Pimpinella anisoides).

Levinneisyys

Pukinjuurta tavataan lähes koko Euroopassa ja Kaukasuksella. Suomessa pukinjuurta tavataan yleisenä Keski-Suomen korkeudelle saakka ja satunnaisena koko maassa.[1][2] Suomessa sitä pidetään muinaistulokkaana.[3]

Elinympäristö

Pukinjuuri viihtyy kuivilla niityillä, pientareilla, pihoilla ja kedoilla.[1]

Käyttö

Pukinjuuren juurta on käytetty lääkkeenä. Kasvia on kasvatettu luostarien puutarhoissa ja käytetty rohtona vilustumista vastaan.[4]

Lähteet

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet

  1. ↑ a b c Retkeilykasvio 1998, s. 319.
  2. ↑ Anderberg, Arne: Den virtuella floran: Bockrot (Pimpinella saxifraga) 2004. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 11.9.2008. (ruotsiksi)
  3. ↑ Perinnemaisemat ja perinnebiotoopit (Arkistoitu – Internet Archive) Opetushallitus
  4. ↑ Luostarien . yrttitarhat Yrttitarha.fi

Aiheesta muualla