Punajalkaviklo

Tänään haluamme astua Punajalkaviklo:n jännittävään maailmaan. Puhummepa sitten sen vaikutuksista yhteiskuntaan, populaarikulttuuriin tai akateemiseen maailmaan, Punajalkaviklo on osoittautunut jatkuvasti kiinnostavaksi ja merkitykselliseksi ajan myötä. Punajalkaviklo on jättänyt lähtemättömän jäljen elämäämme aina alkuperästään tämän päivän kehitykseen. Tässä artikkelissa tutkimme eri näkökohtia, jotka liittyvät Punajalkaviklo:een, analysoimalla sen merkitystä, vaikutusta ja merkitystä eri yhteyksissä. Liity kanssamme tälle matkalle saadaksesi lisätietoja Punajalkaviklo:stä ja sen valtavasta vaikutuksesta maailmaamme.

Punajalkaviklo
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Suomessa:

Silmälläpidettävä [2]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Rantalinnut Charadriiformes
Alalahko: Kahlaajat Charadrii
Heimo: Kurpat Scolopacidae
Suku: Viklot Tringa
Laji: totanus
Kaksiosainen nimi

Tringa totanus
Linnaeus, 1758

Katso myös

  Punajalkaviklo Wikispeciesissä
  Punajalkaviklo Commonsissa

Punajalkaviklo (Tringa totanus) on punajalkainen kahlaaja. Lajin nimesi Carl von Linné 1758.

Koko ja ulkonäkö

Punajalkaviklolla on kirkkaanpunaiset, lähes muovisen näköiset punaiset jalat ja nokka. Höyhenpeite on ruskeankirjava, sen valkeat alueet yläperässä ja siivissä paljastuvat linnun lentäessä. Nuorella linnulla koivet ovat kellahtavat ja nokka tummahko. Pituus 26–31 cm, siipien kärkiväli 40–65 cm, paino 85–170 g.

Tavallisin ääni ’tjyy-hy’, varoitus on loppumaton ’kip-kip-kip...’ jankutus. Laulu on melodista, kangaskiurumaista ’liyky-liyky-liyky’, ja sen koiras esittää usein laululennossa.

Vanhin suomalainen rengastettu punajalkaviklo on ollut 14 vuotta 1 kuukautta 3 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut vähintään 26 vuoden 11 kuukauden ikäinen tanskalainen lintu.

Levinneisyys

Punajalkaviklo pesii liki koko Euroopassa ja Länsi-Aasiassa. Suomessa esiintymisen painopiste on saaristossa ja rannikoilla, mutta se pesii myös paikoin sisämaan lintujärvillä. Lapissa se on harvinainen. Suomen pesimäkanta on noin 8 000 paria. Euroopassa pesii 300 000–390 000 paria, joista 35 000–40 000 Britteinsaarilla. Maailman populaation kannaksi arvioidaan 1–2,5 miljoonaa yksilöä.Se talvehtii Välimeren seudulla ja Ranskan, Espanjan ja Portugalin Atlantinpuoleisilla rannoilla. Suomeen se saapuu huhtikuussa, poismuutto tapahtuu vähitellen heinä-elokuussa.

Elinympäristö

Punajalkaviklo viihtyy monenlaisissa kosteikoissa, sekä soilla että rantaniityillä. Saaristossa se pesii nykyisin lähes ainoastaan lokkilintujen yhdyskunnissa.

Lisääntyminen

Punajalkaviklo munii 4 munaa, ja hautoo niitä 22–25 päivää. Poikaset ovat pesäjättöisiä ja emot hoitavat niitä, kunnes ne ovat lentokykyisiä 4-viikkoisina.

Ravinto

Punajalkaviklo syö pieniä selkärangattomia, joita se kaivelee rantasoran joukosta. Voi syödä myös pikkukaloja ja sammakonpoikasia. Kaloja saalistaa joskus parvena, joka paimentaa kalaparven ahdinkoon.

Kuvia

  • Punajalkaviklon pesä.
    Punajalkaviklon pesä.
  • Punajalkaviklon munia.
    Punajalkaviklon munia.
  • Punajalkaviklo etsii ruokaa joulukuussa 2023 Ystadissa.

Lähteet

  1. ↑ BirdLife International: Tringa totanus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 26.5.2014. (englanniksi)
  2. ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 570. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3 Teoksen verkkoversio Viitattu 15.8.2021.

Aiheesta muualla