Pyörösätkin
Pyörösätkin:stä puhuminen on aihe, joka on herättänyt kiinnostusta ja keskustelua eri alueilla. Pyörösätkin on ollut eri tieteenalojen tutkimuksen ja tutkimuksen kohteena sen vaikutuksista yhteiskuntaan ja sen merkitykseen historiassa. Ajan myötä Pyörösätkin on kehittynyt ja tullut tärkeäksi eri yhteyksissä, mikä on johtanut syvempään ja yksityiskohtaisempaan analyysiin sen merkityksestä ja vaikutuksesta jokapäiväiseen elämäämme. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia näkökohtia, jotka liittyvät Pyörösätkin:een ja sen merkitykseen nykyään, ottaen huomioon sen vaikutukset kulttuuriin, talouteen ja politiikkaan muun muassa.
| Pyörösätkin | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Ranunculales |
| Heimo: | Leinikkikasvit Ranunculaceae |
| Suku: | Leinikit Ranunculus |
| Alasuku: | Sätkimet Batrachium |
| Laji: | circinatus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Ranunculus circinatus |
|
| Katso myös | |
Pyörösätkin (Ranunculus circinatus) on järvien ja murtovesien valkokukkainen leinikkikasvi.
Ulkonäkö ja koko
Monivuotinen pyörösätkin kasvaa 30–80 cm pitkäksi. Sen varsi on ohut, vihreä ja nivelvälit ovat lehtiä pitempiä. Kaikki lehdet ovat uposlehtiä. Lehdet ovat korvakkeellisia ja niiden ruoti on noin 5 mm pitkä. Lehtilapa on 1–3 cm pitkä, muodoltaan pyöreä tai leveän viuhkamainen sekä 3–5 kertaa hapsiliuskainen. Lehtilavan liuskat ovat kaikki samassa tasossa ja ne ovat jäykkiä, joten ne eivät mene suppuun vedestä nostettaessa. Kukat ovat vedenpinnan yläpuolella yksittäin lehtiä vastapäätä. Kukkaperät ovat tavallisesti 3–6 cm pitkiä, selvästi saman nivelen lehtiä pitempiä. Valkoiset, tyvestä keltaiset terälehdet ovat tavallisesti 6–10 mm pitkiä ja niiden mesikuoppa on sirppimäinen. Terälehdet tuskin koskettavat toisiaan. Heteitä on 15–25. Suomessa pyörösätkin kukkii kesä-heinäkuussa. Hedelmä koostuu 1–1,3 mm pitkistä, harvakarvaisista ja siipipalteettomista pähkylöistä, joissa on 0,2–0,3 mm pitkä ota. Pyörösätkin on myrkyllinen kasvilaji.[1]
Levinneisyys
Pyörösätkimen tarkka levinneisyys tunnetaan heikosti. Euroopassa laji on yleisin Englannissa, Tanskassa, Etelä-Ruotsissa ja -Suomessa sekä Puolan ja Baltian alueella. Lajia tavataan paikoitellen myös Länsi-, Keski- ja Itä-Euroopassa Ranskasta Venäjälle, josta levinneisyysalue jatkuu Siperian itäosiin. Pyörösätkin kasvaa myös Pohjois-Amerikan keskiosissa halki mantereen.[2] Suomessa pyörösätkimen levinneisyysalue ulottuu rannikkoalueella Satakunnasta Ahvenanmaan kautta Kymenlaaksoon.[3]
Elinympäristö
Pyörösätkin kasvaa emäksisissä, rehevissä järvissä ja murtovedessä suojaisissa paikoissa liejupohjalla.[4] Laji kasvaa tavallisesti yli metrin syvyydessä.[5]
Lähteet
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
- Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.
Viitteet
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 85, 88.
- ↑ Den virtuella floran: Hjulmöja (Ranunculus circinatus) (myös levinneisyyskartat) Den virtuella floran. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 7.1.2012. (ruotsiksi)
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2010: Pyörösätkin (Ranunculus circinatus) Kasviatlas. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 7.1.2012.
- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 88.
- ↑ Ålands flora 2010, s. 124.