Tänään haluan puhua sinulle Regio VII Via lata:stä, aiheesta, joka on herättänyt suurta kiinnostusta viime vuosina. Regio VII Via lata on ajatus, jonka merkitys on kasvanut nyky-yhteiskunnassa ja joka on herättänyt keskustelua ja pohdintaa eri alueilla. Ilmestymisestään lähtien Regio VII Via lata on kiinnittänyt asiantuntijoiden ja tavallisten ihmisten huomion ja tuottanut loputtomasti mielipiteitä ja näkemyksiä aiheesta. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia näkökulmia Regio VII Via lata:een ja analysoimme sen vaikutusta jokapäiväiseen elämäämme. Epäilemättä Regio VII Via lata on käsite, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi, ja on tärkeää ymmärtää sen vaikutukset, jotta voit osallistua sen ympärillä pyöriviin keskusteluihin.
Via lata | |
---|---|
Regio VII Via lata | |
![]() Kaupungin kartta, jossa Via lata korostettuna. Augustuksen Rooman alueet |
|
Kaupunki | Rooma, Latium, Regio I Latium et Campania, Italia |
Koordinaatit | |
Kaupunginosa nro | VII |
Lähialueet | Regio VI Alta semita, Regio VIII Forum Romanum, Regio IX Circus Flaminius |
Regio VII Via lata oli yksi antiikin Rooman kaupungin neljästätoista alueesta (regio). Se käsitti alueen kaupungin pohjoisosassa sille nimen antaneen Via latan varrella.[1][2][3]
Via latan alue sijaitsi kaupungin pohjoisosassa. Sen itäpuolella sijaitsi Quirinalis-kukkula ja pohjoispuolella Pincius-kukkula. Länsisivulla aluetta rajasi Via lata (nyk. Via del Corso) -katu, joka oli Via Flaminian eteläpää, ja etelässä Serviuksen muurin Quirinalis- ja Capitolium-kukkuloiden välinen osuus.[1][2] Niin kutsuttujen alueluetteloiden mukaan alueen ympärysmitta oli 13 300 tai 15 700 jalkaa eli noin 3,94–4,65 kilometriä. Alueeseen kuului 15 vicusta.[3][4]
Via latan alueen perusti keisari Augustus uudistaessaan Rooman aluejaon vuonna 7 eaa. Siihen samoin kuin muihin alueisiin viitattiin alun perin vain numerolla. Myöhemmin se sai myös nimen alueen länsilaidalla kulkeneesta Via lata -kadusta. Aluejako oli käytössä vielä ainakin 300-luvulla, sillä se esiintyy tuon aikaisissa alueluetteloissa. Niiden mukaan sen aluehallintoa hoiti kaksi curatoria ja 48 magister vicorumia.[3][4]
Alueluetteloiden mukaan alueella oli 15 pyhäkköä (aedicula), 3 805 vuokrakasarmia (insula), 120 patriisitaloa (domus), 75 kylpylää (balneum), 25 viljavarastoa (horreum) ja 76 lähdekaivoa ja vesivarastoa (lacus), sekä ensimmäisen vigiles-kohortin asemapaikka.[3][4] Koska alue oli Serviuksen muurien ulkopuolella, siellä sijaitsi paljon hautoja.[2]
Alueen merkittävimpiä rakennuksia ja muita kohteita olivat:[1][2][3][4]