Tässä artikkelissa aiomme tutkia kaikkea Rimpivihvilä:een liittyvää. Sen alkuperästä sen evoluutioon tänään, sen sovellusten kautta eri yhteyksissä. Rimpivihvilä:llä on ollut keskeinen rooli niinkin moninaisissa asioissa kuin yhteiskunta, teknologia, kulttuuri ja historia. Vuosien varrella Rimpivihvilä on herättänyt keskustelua sen vaikutuksista ja vaikutuksista elämäämme, sen eettisistä vaikutuksista ja tulevasta kehityksestä. Siksi on erittäin tärkeää analysoida perusteellisesti kaikki Rimpivihvilä:een liittyvät näkökohdat, jotta voitaisiin paremmin ymmärtää sen merkitys nykymaailmassa ja sen potentiaali tulevaisuudessa.
Rimpivihvilä | |
---|---|
![]() |
|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
Lahko: | Poales |
Heimo: | Vihviläkasvit Juncaceae |
Suku: | Vihvilät Juncus |
Laji: | stygius |
Kaksiosainen nimi | |
Juncus stygius |
|
Katso myös | |
Rimpivihvilä (Juncus stygius) on hetteiköissä ja keski- ja runsasravinteisilla rimpisoilla kasvava vihviläkasvi.
Kasvi on monivuotinen ja se kasvaa 5–20 senttimetriä korkeaksi. Kasvin varsi on pysty sekä monesti lehdekäs ja punertavansävyinen. Rimpivihvilän juurakko on vaakasuora ja lyhyt. Kasvin lehdissä ei ole ruotia, ja ne ovat tupellisia. Lehtitupet ovat avoimia. Rimpivihvilän lehdet ovat muodoltaan liereitä ja ohuita. Useasti kasvin kukinto on 1–2- tai 3–4-sykeröinen. Sykeröt puolestaan ovat 1–3-kukkaisia. Rimpivihvilän kukat ovat kaksineuvoisia, pienikokoisia, vaaleanruskeita ja säteittäisiä. Kasvi kukkii vyöhykkeillä VI–VII keskikesällä. Rimpivihvilän emin luotti on muodoltaan kolmiliuskainen ja heteitä on kuusi kappaletta. Kasvi on tuulipölytteinen. Kasvin hedelmä on 5–5,6 millimetriä pitkä monisiemeninen kota. Kota on muodoltaan kolmisärmäinen, tylppäkärkinen, vaaleanruskea ja luumunmuotoinen.[2]
Rimpivihvilä on Suomessa yleinen Pohjois-Suomessa Kainuun ja Keski-Pohjanmaan alueille saakka. Etelä-Suomessa se on harvinaistunut.[2]