Ruotsinpyhtään kirkko

Nykyään Ruotsinpyhtään kirkko on erittäin tärkeä aihe, joka kattaa jokapäiväisen elämän eri osa-alueet. Yhteiskuntavaikutuksistaan ​​talouteen Ruotsinpyhtään kirkko on aihe, joka on herättänyt kiinnostusta niin asiantuntijoiden kuin kansalaistenkin keskuudessa. Teknologian ja globalisaation myötä Ruotsinpyhtään kirkko:stä on tullut kaikkialla esiintyvä ongelma, joka ei vaikuta vain yhteen maahan tai alueeseen, vaan sillä on maailmanlaajuisia vaikutuksia. Tässä artikkelissa tutkimme eri näkökohtia, jotka liittyvät Ruotsinpyhtään kirkko:een, sen alkuperästä sen ennustukseen tulevaisuuteen, jotta voimme ymmärtää sen tärkeyden ja vaikutuksen nykyään.

Ruotsinpyhtään kirkko
Strömfors kyrka
Sijainti Loviisa
Koordinaatit 60°31′21″N, 026°28′20″E
Seurakunta Agricolan suomalainen seurakunta ja Agricolan ruotsalainen seurakunta
Rakentamisvuosi 1770–1771
Suunnittelija Olof Glansenstjerna
Materiaali Puu
Istumapaikkoja 300
Tyylisuunta Uusgotiikka
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Ruotsinpyhtään kirkko (myös; Strömforsin kirkko[1][2], ruots. Strömfors kyrka) on kirkkorakennus Loviisan Ruotsinpyhtäällä Uudellamaalla. Kirkko on rakennettu vuosina 1770–1771, sen suunnitteli yliluutnantti ja ritari Olof Glansenstjerna ja rakennusmestarina toimi Nils Gimberg. Muodoltaan kirkko on kahdeksankulmainen ja sen nykyinen ulkoasu edustaa uusgotiikkaa. Se on Suomen vanhin keskeiskirkko.[3]

Historia

Kun Ruotsinpyhtää oli syntynyt niistä Pyhtään pitäjän osista, jotka jäivät Ruotsin puolelle Turun rauhassa vuonna 1743, jumalanpalveluksia pidettiin aluksi pitäjän suurimmissa taloissa. Rahat kirkon rakentamiseen hankittiin kahdella valtakunnallisella kolehdilla ja kirkko rakennettiin pitäjän suurimpaan keskukseen, Strömforsin rautaruukin yhteyteen. Tapana oli että pappilan ja ruukinpatruunan talojen väki istui eturivissä, heidän takanaan sepät, miilunpolttajat ja muut arvostetut työläiset. Muu työväki istui kirkon perällä tai parvilla. Tämä järjestys säilyi käytössä 1900-luvulle asti.

Ulkoasu ja sisustus

Alun perin kirkko oli tervanmusta, mutta sen ulkoasu muuttui vuonna 1898, jolloin se sai esimerkiksi uudet ikkunat, valkoisen maalipinnan ja uuden alttaritaulun. Alttaritaulun nimi on Ylösnousemus ja sen on maalannut Helene Schjerfbeck. Lisäksi kirkossa on esillä kaksi aikaisempaa alttaritaulua, joiden tekijät ovat tuntemattomia. Molemmat maalaukset on restauroitu vuonna 2003. Kirkossa on 16-äänikertaiset urut, jotka on valmistanut Kangasalan Urkutehdas vuonna 1966. Nykyiset urut ovat kirkon kolmannet, ensimmäiset urut lahjoitti Virginia af Forselles vuonna 1847. Kirkon viereen on haudattu talvi- ja jatkosodan sankarivainajia.[4]

Sankarihautausmaa

Kirkon sankarihautausmaan muistomerkki on paljastettu 1955, ja sen suunnitteli kuvanveistäjä Ilmari Wirkkala.[5]

Kuvia

  • Kirkon alttari ja Helen Schjerfbeckin maalaama alttaritaulu
    Kirkon alttari ja Helen Schjerfbeckin maalaama alttaritaulu
  • Votiivilaiva ja Ruotsinpyhtään vaakuna
    Votiivilaiva ja Ruotsinpyhtään vaakuna
  • Kirkon sisäänkäynti
    Kirkon sisäänkäynti
  • Sankarihautausmaa kirkon vieressä
    Sankarihautausmaa kirkon vieressä

Lähteet

  1. ↑ Strömforsin kirkko (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. ↑ Ruotsinpyhtään elävä ruukkialue kutsuu – MTV3.fi – Matkailu
  3. ↑ Ruotsinpyhtään kirkko rakennusperintörekisterissä (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. ↑ Ruotsinpyhtään seurakunta (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. ↑ Antero Tuomisto: Suomalaiset sotamuistomerkit, s. 290. Sotilasperinteen seuran julkaisu n:o 1,. Espoo: Suomen Mies, 1998. ISBN 952-9872-05-4

Aiheesta muualla

Uudenmaan kirkot (pois lukien Espoo, Helsinki ja Vantaa)

Askola – Bromarv – Capella (Siuntio) – Degerby – Fagervik – Haapajärvi – Hanko – Hyvinkää (ev.lut.) – Hyvinkää (ortod.) - Hyvinkää (vanha) – Inkoo – Järvenpää (ev.lut.) – Järvenpää (ortod.) – Karjaa – Karkkila – Karjalohja – Kauniainen – Kellokoski – Kerava – Kirkkonummi – Klaukkala (ev.lut.) – Klaukkala (ortod.) – Kytäjä – Kärkölä – Lapinjärvi – Lapinjärvi (pikku kirkko) – Lappohja – Liljendal – Lohja – Lohja (tsasouna) – Loviisa – Masala – Merikappeli (Upinniemi) – Mustio – Myrskylä – Mäntsälä – Nummi – Nurmijärvi – Pernaja – Pohja – Porvoo – Porvoon Kristuksen kirkastumisen kirkko – Pornainen – Pukkila – Pusula - Rajamäki – Ruotsinpyhtää – Sammatti – Sipoo (uusi) – Sipoo (vanha) – Siuntio – Snappertuna – Söderkulla – Tammisaari – Tenhola – Tuusula – Täktom (kappeli) – Vihti