Saharanvarpuskiuru

Tämä artikkeli käsittelee aihetta Saharanvarpuskiuru, joka on kiinnittänyt tutkijoiden, asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion. Saharanvarpuskiuru on aihe, joka on herättänyt kiinnostusta sen merkityksen vuoksi tämän päivän yhteiskunnassa, sen vaikutuksista eri alueilla ja sen vaikutuksista ihmisten jokapäiväiseen elämään. Tämän mukaisesti tutkitaan Saharanvarpuskiuru:een liittyviä eri näkökohtia, joissa käsitellään sen alkuperää, kehitystä, ominaisuuksia, seurauksia ja mahdollisia ratkaisuja. Lisäksi esitellään viimeaikaisia ​​Saharanvarpuskiuru:een liittyviä tutkimuksia, asiantuntijalausuntoja ja kokemuksia, joiden tavoitteena on tarjota kattava ja rikastuttava näkemys aiheesta.

Saharanvarpuskiuru
Saharanvarpuskiuru (Mauritania)
Saharanvarpuskiuru (Mauritania)
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Kiurut Alaudidae
Suku: Varpuskiurut Eremopterix
Laji: nigriceps
Kaksiosainen nimi

Eremopterix nigriceps
Gould, 1841

Katso myös

  Saharanvarpuskiuru Wikispeciesissä
  Saharanvarpuskiuru Commonsissa

Saharanvarpuskiuru (Eremopterix nigriceps) on eteläinen kiurulaji.

Koko ja ulkonäkö

Linnun pituus on vain 10–12,5 cm ja siipien kärkiväli 20–22 cm. Läntisen palearktisen alueen pienin kiuru, vain vihervarpusen kokoinen. Kesäpukuinen koiras on omalaatuisen värinen: vatsapuoli on musta, selkäpuoli harmaanruskea ja pää mustan ja valkoisen kirjava. Naaras ja nuori lintu ovat alapuolelta vaaleita ja päältä harmaanruskeita, ja siiven keskimmäisistä peitinhöyhenistä muodostuu siivelle tumma juova. Nokka on vaalea, voimakas ja kartiomainen.[2]

Esiintyminen

Saharanvarpuskiuru on levittäytynyt Afrikkaan Saharan eteläreunaan ja Sahelin alueelle sekä Arabian niemimaalle ja Afganistanin ja Pakistanin alueelle. Nimialalaji nigriceps elää Kap Verden saarilla, albifrons manner-Afrikassa ja melanauchen Punaisenmeren rannikoilla ja siitä itään.[3] Lajin maailman populaation koko on noin 10 miljoonaa yksilöä ja sen kanta on elinvoimainen. Laji on paikkalintu tai lyhyen matkan muuttaja, eikä sitä ole tavattu Suomessa.

Elinympäristö

Saharanvarpuskiurut elävät karuilla hiekkamailla, usein suolapitoisilla ja kivisillä tai kallioisilla seuduilla, missä kasvaa vaatimatonta pensaikkoa tai heinikkoa. Pesimäajan ulkopuoella ne elävät tavallisesti pikku parvissa, mutta parvessa voi joskus olla tuhansia lintuja.[3]

Lisääntyminen

muni Eremopterix nigriceps nigriceps

Pesä on maassa mättään tai ruohotupsun suojassa. Munia on 2 tai joskus 3, joita pääasiassa naaras hautoo 11–12 päivää. Poikaset jättävät pesän lentokyvyttöminä 8 päivän ikäisinä. Kumpikin emo huolehtii omasta poikasesta, joka oppii lentämään noin 12–14 päivää vanhana. Lajilla on tavallisesti vain yksi pesye kesässä.[3]

Ravinto

Syö siemeniä, hyönteisiä ja muita pieniä selkärangattomia.[3]

Lähteet

  1. ↑ BirdLife International: Eremopterix nigriceps IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.1.2014. (englanniksi)
  2. ↑ Mullarney, Killian; Svensson, Lars; Zetterström, Dan & Grant, Peter: Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut. Otava, 2008. ISBN 951-1-15727-2
  3. ↑ a b c d Cramp, Stanley (päätoim.) 1988: Handbook of the Birds of Europe, the Middle East and North Africa. – Oxford University Press. Hongkong.

Aiheesta muualla