Saimaan kanavan seurakunta
Tässä artikkelissa aiomme syventyä aiheeseen Saimaan kanavan seurakunta, joka on perustavanlaatuinen näkökohta, joka on saanut suuren merkityksen viime vuosina. Saimaan kanavan seurakunta on aihe, joka vaikuttaa merkittävästi eri osa-alueisiin henkilökohtaisesta sfääristä ammattialaan. Näillä linjoilla analysoimme eri ulottuvuuksia, jotka Saimaan kanavan seurakunta kattaa, sekä sen vaikutusta nykyiseen yhteiskuntaan. Samoin perehdymme Saimaan kanavan seurakunta:een liittyviin erityispiirteisiin tavoitteenaan tarjota kattava ja päivitetty näkökulma tähän aiheeseen. Lisäksi tutkimme erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja Saimaan kanavan seurakunta:ssä tarjotaksemme globaalin ja rikastuttavan vision. Epäilemättä Saimaan kanavan seurakunta on erittäin tärkeä aihe, jota on käsiteltävä huolellisesti ja perusteellisesti, minkä vuoksi syvennymme sen eri puoliin tässä artikkelissa.
Saimaan kanavan seurakunta oli 1846–1857 toiminut seurakunta Saimaan kanavaa rakentaneiden virkamiesten ja työväen keskuudessa. Päätös kanavan rakentamisesta tehtiin 1841 ja työt aloitettiin 1845.
Seurakunnan perustaminen
Keisarillinen majesteetti määräsi 1. joulukuuta 1846 ja 1. syyskuuta 1847 antamillaan käskykirjeillä asetettavaksi papin kanavalinjalla työskenteleviä ihmisiä varten. Armollisella ohjesäännöllä määrättiin 4. joulukuuta 1847, että papin virka oli julistettava tavallisessa järjestyksessä haettavaksi ja virkaan asettaminen tulisi tapahtua Porvoon tuomiokapitulin antamalla virkavahvistuskirjalla. Lisäksi määrättiin, että papin tuli asua kanavalinjan varrella ja olla Lappeenrannan ja Viipurin seurakuntien kirkkoherrojen valvonnan alaisena. Jo hakuvaiheessa viran ehdoksi asetettiin myös, että virka lakkautettaisiin kanavan valmistuttua ja kirkonkirjat sekä muu arkisto tulisi jättää tuomiokapitulin arkistossa säilytettäväksi.[1]
Saarnaajat
Ensimmäinen saarnaaja nimitettiin virkaansa 26. huhtikuuta 1848. Hänen nimensä oli Gregorius Monell ja hän otti virkansa vastaan 6. kesäkuuta 1848. Monell hoiti tehtävää vuoteen 1852 ja vuosina 1853–1857 häntä seurasi saarnaajan virassa Erik Kristian Relander. Vuosina 1846–1848 seurakunnassa toimi ylimääräisenä pappina Anders Johan Kiljander. Hän työskenteli virkaa toimittavana kanavan saarnaajana Lappeenrannan kehruuhuoneen saarnaajan toimen ohella.[1]
Seurakunnan lakkauttaminen
Saimaan kanava vihittiin juhlallisesti käyttöön 7. kesäkuuta 1856. Liikenteen aloittaminen tiesi saarnaajan viran lakkauttamista 1857. Saimaan kanavan taloudellinen komitea määräsi 4. maaliskuuta 1858, että hopeiset ehtoolliskalkki, pateeni ja öylättirasia tuli lähettää tarpeettomina rautatiejohtokunnalle. Seurakunnan kirkonkirjoja ja muuta arkistoa säilytettiin Viipurin seurakunnan arkistossa, josta ne siirrettiin myöhemmin Savonlinnan tuomiokapitulin arkistoon.[1]
Katso myös
Lähteet
- O. I. Colliander: Suomen kirkon paimenmuisto. 19:n vuosisadan alusta nykyaikaan, Otava 1910, nide I, osa II Suomen kirkon seurakunnat.
