Uskonto Etelä-Karjalassa

Tämän päivän artikkelissa keskustelemme aiheesta Uskonto Etelä-Karjalassa, aihe, joka on viime aikoina kiinnittänyt monien huomion. Uskonto Etelä-Karjalassa on ollut keskustelun, analyysin ja pohdinnan kohteena eri aloilla politiikasta populaarikulttuuriin. Tässä artikkelissa tutkimme Uskonto Etelä-Karjalassa:n eri puolia, tarkastelemme sen vaikutusta nykypäivän yhteiskuntaan ja tarjoamme kriittisen näkemyksen sen merkityksestä nykymaailmassa. Uskonto Etelä-Karjalassa on aihe, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi, ja sen vaikutus tuntuu monilla jokapäiväisen elämämme osa-alueilla. Joten ilman pitkiä puheita, syvennytään Uskonto Etelä-Karjalassa:n kiehtovaan maailmaan ja löydetään yhdessä sen merkitys nykyisessä kontekstissa.

Uskontokuntiin kuuluminen Etelä-Karjalassa (pl. Lappeenranta), Tilastokeskus (2023)[1]

  Luterilaisuus (71,2 %)
  Muut uskonnot (2 %)
  Uskontokuntiin kuulumattomat (26,8 %)
Ruokolahden kirkko.

Tämä artikkeli käsittelee Etelä-Karjalan uskontoa ja uskonnollisia yhteisöjä, poislukien Lappeenrannan kaupunki, jota käsitellään Lappeenrannan uskontoa käsittelevässä artikkelissa. Etelä-Karjalan maakunnan asukkaista 71,2 prosenttia kuuluu Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon, kun koko maassa vastaava luku on 26,8 prosenttia (2023). Muihin uskontokuntiin kuuluu 2,0 prosenttia väestöstä ja uskontokuntiin kuulumattomia on 24,2 prosenttia väestöstä.[1]

Historia

Katolinen aika

Kristinusko saapui Etelä-Karjalaan 1200-luvun lopulla, kun ruotsalaiset kristityt uudisasukkaat asuttivat rannikkoseutua. Asuttaminen liittyi Karjalaan suuntautuneeseen kolmanteen katoliseen ristiretkeen.[2][3]

Katolisella ajalla Etelä-Karjalan alueelle perustettiin Suur-Lappeen emäseurakunta. Seurakunta on todennäköisesti ollut toiminnassa jo 1300-luvulla, mutta ensimmäinen maininta seurakunnasta on vuodelta 1415.[4]

Luterilainen aika

Vuonna 1554 toteutetussa hiippakuntajaosssa Etelä-Karjalan alue tuli kuuluvaksi muodostettuun Viipurin hiippakuntaan.[5]

Isonvihan aikaan Viipurin hiippakunta jäi sodan jalkoihin. Lappeen, Joutsenon, Luumäen ja Lemin alueella venäläiset ryöstivät kirkonkalleuksia sekä pieksivät ja kiduttivat pappeja. Kirkollinen valta siirtyi miehitysarmeijan päällikölle.[2] Parikkalan alue siirtyi Uudenkaupungin rauhassa Venäjälle. Pikkuvihan jälkeen solmitussa Turun rauhassa vuonna 1743 koko Etelä-Karjala jäi Venäjälle.[6]

Etelä-Karjalan siirtyessä Venäjän keisarikuntaan, jätti keisari voimaan luterilaisen uskonnon ja kirkollisen järjestyksen. Isonvihan aikaan liitetyt seurakunnat muodostivat Viipurin hiippakunnan ja pikkuvihan jälkeen liitetyt seurakunnat muodostivat Haminan hiippakunnan. Etelä-Karjalan alue liitettiin Suomen suuriruhtinaskuntaan vuonna 1812.[2]

Uskonnollisen vapauden aika

Uskonnollinen vapaus lisääntyi vuonna 1869, kun vapaan seuratoiminnan kieltänyt konventikkeliplakaatti kumottiin. Vuonna 1889 sallittiin myös siirtyminen pois luterilaisesta kirkosta. Lestadiolaisuus saavutti Etelä-Karjalan pääosin 1880- ja 1890-luvun aikana. 1880-luvulta lähtien evankelinen herätysliike koki voimakkaimman herätyskautensa, jonka aikana liike levisi Etelä-Karjalaan.[7][8]

Baptismi levisi Etelä-Karjalaan 1870-luvulla. Parikkalan baptistiseurakunta perustettiin vuonna 1872, joskin toiminta oli Pohjois-Karjalan seurakuntia vaimeampaa. Baptisteilla oli jonkin verrran kannatusta myös Lappeenrannan ympäristössä. Vapaakirkollisuus levisi Etelä-Karjalan alueelle Viipurista käsin, jossa se vaikutti 1880-luvulta lähtien. Lappeenrannan ohella vapaakirkollisuutta esiintyi Parikkalassa. Vapaakirkollisuuden piirissä syntynyt skutnabbilaisuus sai 1900-luvun alusta vahvaa kannatusta Karjalassa, josta käsin liike sai kannatusta Lappeenrannan ympäristössä sekä Savitaipaleella ja Ruokolahdella.[9]

Adventismi sai 1920-luvulla laajaa kannatusta Viipurin Karjalassa. Nykyisen Etelä-Karjalan alueelle muodostettiin järjestäytynyttä toimintaa Parikkalaan sapattikouluryhmän muodossa.[9]

Protestantismi

Luterilaisuus

Evankelis-luterilainen kirkko

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piirissä Etelä-Karjalassa toimii Mikkelin hiippakunta. Maakunnan seurakunnat kuuluvat Etelä-Karjalan rovastikuntaan. Maakunnassa toimivia seurakuntia ovat Taipaleen seurakunta, Luumäen seurakunta, Imatran seurakunta, Ruokolahden seurakunta sekä Parikkalan seurakunta.[10]

Herätysliikkeet

Etelä-Karjalan herätysliikkeistä on voimakasta uuspietismin tukialuetta. Erityisesti Lappeenrannan–Imatran alue on voimakkaan kannatuksen aluetta. Kansanlähetyksellä on kannattajaryhmiä myös muualla Saimaan ympäristössä.[11] Etelä-Saimaan Kansanlähetyksellä on säännöllistä toimintaa Luumäellä ja Imatralla.[12]

Herännäisten Herättäjä-Yhdistyksellä on paikallisosasto Imatralla.[13] Evankelista herätysliikettä edustavalla Suomen Luterilaisella Evankeliumiyhdistyksellä on myös rukoushuone Imatran Vuoksenniskassa.[14] Esikoislestadiolaisilla on rukoushuone Imatralla.[15]

Muut luterilaiset kirkot

Suomen evankelisluterilaisella lähetyshiippakunnalla on seurakunnat Imatralla ja Parikkalassa.[16][17]

Helluntaiherätys

Kaikkiaan Etelä-Karjalassa toimii nykyisin kolme helluntaiseurakuntaa.[18] Helluntaiherätys vakiintui 1920-luvulla Vuoksenlaaksossa. Imatralla työ alkoi vuonna 1923. Luumäellä oli uusi herätyksen aalto vuonna 1931. Luumäen helluntaiseurakunta järjestyi vuonna 1931 ja Imatran helluntaiseurakunta vuonna 1942.[19]

Ortodoksinen kirkko

Konstantinopolin patriarkaattiin kuuluvan Suomen ortodoksisen kirkon alaisuudessa Etelä-Karjalassa toimii Kaakkois-Suomen ortodoksinen seurakunta. Etelä-Karjalan ortodoksisia pyhäkköjä ovat Pyhän Nikolaoksen kirkko Imatralla sekä Pyhän Johannes Kastajan rukoushuone Parikkalassa.[20]

Koulutus

Jaakkiman kristillinen opisto.

Etelä-Karjalan alueella toimiva kristillinen kansanopisto on Jaakkiman kristillinen opisto Ruokolahdella. Jaakkiman kristillinen opisto perustettiin vuonna 1929 Jaakkimassa, minkä jälkeen se toimi sotavuosina evakossa Heinolassa ja Lemillä. Ruokolahdella opisto muutti vuonna 1955. Vuoden 2016 alusta lähtien opisto on toiminut osana nykyistä STEP-koulutusta.[21] Etelä-Karjalan ainoa perusopetusta tarjoava kristillinen koulu on vuodesta 2009 lähtien toiminut Lappeenrannan kristillinen koulu.[22]

Kulttuuri

Tapahtumat

Herätysliikkeiden tapahtumista Evankelisen herätysliikkeen valtakunnalliset evankeliumijuhlat on järjestetty Imatralla vuonna 1978.[23]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ a b Tunnuslukuja väestöstä muuttujina Alue, Tiedot ja Vuosi Tilastokeskus . Viitattu 14.12.2024.
  2. ↑ a b c Heininen, Simo & Heikkilä, Markku: Suomen kirkkohistoria, s. 15, 19, 129–132, 154–155, 164. Helsinki: Edita, 1996. ISBN 951-37-1839-5
  3. ↑ Tarkiainen, Kari: Ruotsin Itämaa : esihistoriasta Kustaa Vaasaan, s. 136–139. Helsinki: Svenska litteratursällskapet i Finland, 2010. ISBN 978-951-583-212-2
  4. ↑ Historiaa Lappeenrannan seurakunnat. Viitattu 15.12.2024.
  5. ↑ Turun hiippakunnan hallinto Kansallisbiografia. Viitattu 16.12.2024.
  6. ↑ Rajakivestä löytyi "hymiö", jonka alkuperää ei tiedetä Yle. 14.9.2021. Viitattu 16.12.2024.
  7. ↑ Kuosmanen, Juhani: Herätyksen historia, s. 221–222. Tikkurila: Ristin Voitto, 1979. ISBN 951-605-542-7
  8. ↑ Seppo Lohi: Pohjolan kristillisyys: Lestadiolaisuuden leviäminen Suomessa 1870–1899, s. 592. SRK, 1997. ISBN 951-8940-69-X
  9. ↑ a b Seppo, Juha: Uskovien yhteisö vai valtionkirkko, s. 74–80, 86–94, 95–99, 100–103. (Uskonnolliset vähemmistöyhteisöt ja evankelis-luterilaisesta kirkosta eroaminen Suomessa vuosina 1923–1930) Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura, 1983. ISBN 951-9021-50-7
  10. ↑ Tietoa hiippakunnasta Mikkelin hiippakunta. Viitattu 14.12.2024.
  11. ↑ Huotari, Voitto: Kirkkomme herätysliikkeet tänään, s. 155–156. Pieksämäki: Kirjapaja, 1981. ISBN 951-621-297-2
  12. ↑ Toimintakalenteri Etelä-Saimaan Kansanlähetys. Viitattu 14.12.2024.
  13. ↑ Paikallisosastot Herättäjä-Yhdistys. Viitattu 14.12.2024.
  14. ↑ SLEY Vuosikertomus 2023 Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys. Viitattu 14.12.2024.
  15. ↑ Imatra Esikoislestadiolaiset. Viitattu 15.12.2024.
  16. ↑ Imatra: Joosuan luterilainen seurakunta Lähetyshiippakunta. Viitattu 15.12.2024.
  17. ↑ Parikkala: Pyhän Ristin luterilainen seurakunta Lähetyshiippakunta. Viitattu 15.12.2024.
  18. ↑ Kaakkois-Suomi Suomen helluntaikirkko. Viitattu 13.12.2024.
  19. ↑ Antturi, Kai, Kuosmanen, Juhani & Luoto, Valtter: Helluntaiherätys tänään, s. 41–42. RV-Kirjat, 1986. ISBN 951-605-938-4
  20. ↑ Jumalanpalvelukset Kaakkois-Suomen ortodoksinen seurakunta. Viitattu 14.12.2024.
  21. ↑ Ruokolahden kampus STEP-koulutus. Viitattu 6.3.2025.
  22. ↑ Historia Omenapuu. Viitattu 6.3.2025.
  23. ↑ Juhlapaikkakunnat Evankeliumijuhla. Viitattu 14.12.2024.