Sigfrid Edström

Alla olevassa artikkelissa tutkimme Sigfrid Edström:tä yksityiskohtaisesti ja käsittelemme eri näkökohtia, joiden avulla voimme ymmärtää sen tärkeyden ja merkityksen nykyään. Analysoimme tätä aihetta perusteellisesti sen alkuperästä sen vaikutuksiin yhteiskuntaan, sen sovellusten ja mahdollisten tulevaisuuden vaikutusten kautta. Eri näkökulmien ja lähestymistapojen kautta yritämme valaista Sigfrid Edström:tä tavoitteena tarjota täydellinen ja syvällinen näkemys, jonka avulla lukija voi hankkia siitä vankkaa tietoa.

Sigfrid Edström
Kansainvälisen olympiakomitean 4. puheenjohtaja
1942–1952
Edeltäjä Henri de Baillet-Latour
Seuraaja Avery Brundage
Henkilötiedot
Syntynyt21. marraskuuta 1870
Ruotsi Orustin kunta, Ruotsi
Kuollut18. maaliskuuta 1964 (93 vuotta)
Ruotsi Tukholma, Ruotsi
Ammatti teollisuusmies

Johannes Sigfrid Edström (21. marraskuuta 1870 Orustin kunta – 18. maaliskuuta 1964 Tukholma) oli ruotsalainen tehtailija ja Kansainvälisen olympiakomitean puheenjohtaja vuosina 1942–1952.

Edström syntyi Morlandassa ja opiskeli Chalmersin Teknillisessä korkeakoulussa Göteborgissa ja myöhemmin Sveitsissä ja Yhdysvalloissa. Nuorena Edström oli pikajuoksija; Edströmin ennätys oli 100 m 11 sekunnissa.

Edström oli ruotsalaisen teknologiayrityksen ASEAn johtaja vuosina 1903–1933. Sen jälkeen Edström toimi ASEA:n hallituksen puheenjohtajana vuosina 1934–1939.

Samaan aikaan Edström oli aktiivinen Ruotsin urheiluliiton jäsenenä. Edström oli mukana järjestelemässä vuoden 1912 kesäolympialaisia, jotka pidettiin Tukholmassa. Samana vuonna hänestä tuli perustetun Kansainvälisen yleisurheiluliiton (IAAF) pitkäaikainen puheenjohtaja aina vuoteen 1946 asti. Tähän ajanjaksoon liittyy vuoden 1932 Los Angelesin kesäkisojen yhteydessä tapahtunut Paavo Nurmen ammattilaiseksi julistaminen, joka esti häntä osallistumasta näihin kisoihin.[1] Kieltopäätöksen syntymisessä Edströmillä oli keskeinen ja iso rooli, ja päätös henkilöityi Edströmin ja Suomen silloisen yleisurheiluliiton puheenjohtajan Urho Kekkosen keskinäiseksi kiistaksi ja keskeytti vuosiksi mm. Suomen ja Ruotsin väliset yleisurheilumaaottelut.[2]

Edströmistä tuli Kansainvälisen olympiakomitean jäsen vuonna 1920 eversti Viktor Balckin erottua KOK-jäsenyydestään ja varapuheenjohtaja vuonna 1931. Vuonna 1942 Kansainvälisen olympiakomitean silloinen puheenjohtaja Henri de Baillet-Latour kuoli, ja Edströmistä tuli uusi puheenjohtaja. Sigfrid Edströmillä oli tärkeä rooli sodan jälkeisellä olympiatoiminnalla. Vuonna 1952 Sigfrid Edström jäi eläkkeelle. Kansainvälisen olympiakomitean puheenjohtajaksi tuli hänen jälkeensä yhdysvaltalainen Avery Brundage. Edströmille myönnettiin 9. maaliskuuta 1955 Suomen Urheilun kultainen ansioristi.[3]

Vuonna 1899 hän meni naimisiin Ruth Miriam Randallin kanssa. Heillä oli neljä lasta: Miriam, Björn, Janesie ja Lenore.[4]

Lähteet

  1. ↑ Martiskainen, Seppo ym.: Suomi voittoon – kansa liikkumaan: Suomen yleisurheilun 100 vuotta, s. 93–96. Yleisurheilun Tukisäätiö, Helsinki 2006.
  2. ↑ Martiskainen, Seppo ym.: Suomi voittoon – kansa liikkumaan: Suomen yleisurheilun 100 vuotta, s. 99–100. Yleisurheilun Tukisäätiö, Helsinki 2006.
  3. ↑ Pirhonen, Pentti: Mitä Missä Milloin 1956, s. 353. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1955.
  4. ↑ J. Sigfrid Edström – Fonds list olympic.org. Viitattu 19.8.2015. (englanniksi)