Silli
Silli:n maailmassa on aina ollut suurta kiinnostusta ja loputonta uteliaisuutta. Muinaisista ajoista lähtien Silli on herättänyt ihmiskunnan huomion joko sen mysteerin, merkityksen, vaikutuksen tai ylivoimaisuuden vuoksi. Riippumatta ajasta, paikasta tai kulttuurista, Silli on ollut perustavanlaatuinen rooli ihmisten elämässä ja vaikuttanut tapoihin, uskomuksiin, päätöksiin ja tekoihin. Tässä artikkelissa tutkimme syvällisesti Silli:n kiehtovaa maailmaa analysoimalla sen merkitystä, vaikutuksia ja vaikutusta yhteiskuntaan. Syvän analyysin avulla löydämme Silli:n monet puolet, selvitämme arvoituksia, selvitämme käsitteitä ja jaamme uusia näkökulmia, jotka auttavat meitä ymmärtämään paremmin tätä jännittävää aihetta.
| Silli | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Yläluokka: | Luukalat Osteichthyes |
| Luokka: | Viuhkaeväiset Actinopterygii |
| Alaluokka: | Neopterygii |
| Lahko: | Sillikalat Clupeiformes |
| Alalahko: | Clupeoidei |
| Heimo: | Sillit Clupeidae |
| Suku: | Clupea |
| Laji: | harengus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Clupea harengus |
|
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Silli (Clupea harengus) on Pohjois-Atlantissa elävä parvikala. Itämeren itä- ja pohjoisosissa elävää silliä kutsutaan silakaksi, ja sitä on pidetty erillisenä alalajina (Clupea harengus membras) erotukseksi silliksi yleensä kutsutusta varsinaisesta atlantinsillistä (Clupea harengus harengus), joka on silakkaa suurempi ja rasvaisempi.
Silli elää Atlantissa suurina parvina. Parvessa voi olla jopa neljä miljardia yksilöä.[3] Silli voi kasvaa 45 cm pitkäksi ja painaa suurimmillaan kilon.[4]
Silli on taloudellisesti tärkeä ruokakala. Sen tilastoitu vuotuinen saalis 2010-luvulla on noin kaksi miljoonaa tonnia. Islanti, Norja ja Yhdistynyt kuningaskunta (Englanti) ovat perinteisiä sillinkalastusmaita. Yhdysvalloissa Uuden Englannin rannikolla kalastetaan myös paljon silliä. Silli on arvostettu saaliskala ja sen pyynti tapahtuu pääsääntöisesti troolilla eli laahusnuotalla ja parvet etsitään kaikuluotaimella.
Sillin ruokakäyttö
Maissa silliä on yleensä tarjolla vain suolasillinä tai muuten säilöttynä. Aikoinaan sotien jälkeen on ollut kaupoista saatavana myös pakastettua eli ”jääsilliä”lähde?, ja myös tuoreena savustettuna, kuten kotoisempaa silakkaakin.
Sillin ensikäsittely tapahtuu jo pyyntialuksilla suolaamalla sillit tynnyreihin. Suolan lisäksi käytetään jonkin verran sokeria. Monenlainen sillien purkitus tehdään vasta maissa, mereltä tynnyreissä tuoduista suolasilleistä. Ennen sillit suolattiin tynnyreihin sellaisenaan, aivan kokonaisina. Nykyään tynnyrisillin saa päättömänä ja pyrstöttömänä, mutta ei suolistettuna. Päätöntä ja pyrstötöntä silliä, samoin kuin ruodotonta sillifilettä, myydään myös yksittäin tyhjiöpakattuna.
Suomessa ja Ruotsissa on tapana marinoida suolasillin filepaloja etikkaa, sokeria, suolaa ja mausteita sisältävissä mausteliemissä (matjessilli, perhesilli, sipulisilli, sinappisilli).
Silli Suomessa
Nykyisin tuoreen atlantinsillin syönti on harvinaista herkuttelua, mutta Suomeen tuotiin silliä 1940-luvulta alkaen 25 vuotta suomalaisella sillilaivastolla, Saukko-laivastolla, jonka kotisatama oli Rymättylän Röölässä. Rymättylän Säilykkeen Saukko-laivasto oli keväisin kolme kuukautta Atlantilla Islannin vesillä sillinpyynnissä, ja laivasto saapuminen heinäkuussa uusien perunoiden aikaan oli aina tapaus, josta kerrottiin laajasti lehdistössä. Laivaston alukset kilpailivat, kuka on ensin perillä. Viimeisen Saukon kapteeni oli Unto Laine (s. n. 1927/1928).[5][6]
Suomalaisten harjoittama sillinpyynti loppui vuonna 1975 sillikantojen romahdettua. Silloin pyyntikiintiöitä alettiin jakaa kalavesien lähivaltioille.[5]
Suomalaiset kuluttavat silliä kesäaikaan puolet koko vuoden kulutuksesta. Uusien perunoiden kanssa se on edelleen suosittu herkku.[7] Rymättylään on kesäkuussa 2010 avattu Silliperinnekeskus Dikseli (dikseli=sillitynnyrin kannen kiristämiseen käytetty työväline).[5]
Katso myös
Lähteet
- ↑ Herdson, D. & Priede, I.: Clupea harengus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2010. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 25.8.2013. (englanniksi)
- ↑ Risto Väinölä: Silli – Clupea harengus Suomen Lajitietokeskus. 2000. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Sillikantojen elpyminen esimerkki onnistuneista hoitotoimista Ympäristö
- ↑ Clupea harengus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). (englanniksi)
- ↑ a b c Pyry Lapintie, Sillilaiva seilasi Rymättylään, Helsingin Sanomat 18.6.2010 sivu CA 10
- ↑ Saukko-laivasto on suomalaista sillihistoriaa Taloussanomat 1999
- ↑ Raholan syötävät sanat (Arkistoitu – Internet Archive)