Sinililjat
Nykymaailmassa Sinililjat on aihe, joka herättää kiinnostusta ja keskustelua eri aloilla. Olipa kyse politiikasta, kulttuurista, tieteestä tai millä tahansa muulla alalla, Sinililjat on kiinnittänyt asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion. Kautta historian Sinililjat on ollut ratkaisevassa roolissa yhteiskunnassa ja se on merkinnyt merkittäviä virstanpylväitä ja muutoksia. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja Sinililjat:een ja analysoimme sen merkitystä ja vaikutusta nykymaailmassa.
| Sinililjat | |
|---|---|
 Idänsinililja (Scilla siberica eli Othocallis siberica) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Asparagales |
| Heimo: | Parsakasvit Asparagaceae |
| Alaheimo: | Scilloideae |
| Suku: |
Sinililjat Scilla L.[1] |
| Katso myös | |
Kevättähdet eli sinililjat (Scilla) on parsakasvien (Asparagaceae) heimoon kuuluva suku. Ne luokiteltiin aikaisemmin toisinaan liljakasveihin ja toisinaan hyasinttikasveihin. Niiden läheisimpiä sukulaisia ovatkin hyasintit (Hyacinthus), helmililjat (Muscari) ja posliinihyasintit (Puschkinia).
Scilla-suvussa on noin 90 lajia. Aiemmin se on käsitetty laajempana, mutta nykyisin siihen kuuluneista lajeista erotetaan kellosinililjat (Hyacinthoides), sinililjat (Othocallis) ja lumotähdet (Prospero) ja toisaalta yhdistetään välillä eri sukuna käsitelty Chionodoxa.[2] Myös mesisinililjojen (Nectaroscilla) suku erotetaan mahdollisesti.
Ulkonäkö ja koko
Kukat ovat sinisiä, valkoisia tai sinivalkoisia.
Levinneisyys
Sinililjoja esiintyy luonnonvaraisina Euroopassa, Aasiassa ja jonkin verran myös Afrikassa.
Elinympäristö
Kasvit viihtyvät yleensä auringossa tai puolivarjossa, mutta osa lajeista menestyy myös varjossa. Maan tulee olla kosteahko tai kostea ja ravinteikas.
Käyttö
Pikku-, espanjan-, persian- ja idänsinililjaa käytetään koristekasveina kukkatarhoissa, ja ne sopivat myös kivikkoon. Pikku-, espanjan-, englannin- ja idänsinililja sopivat rodo- ja metsäpuutarhaan.[3]
Lajeja
- Atlantinsinililja (Scilla verna)
- Englanninsinililja (Scilla non-scripta eli Hyacinthoides non-scripta)
- Espanjansinililja (Scilla hispanica eli Hyacinthoides hispanica)
- Huiskusinililja (Scilla hyacinthoides, syn. Nectaroscilla hyacinthoides)
- Idänsinililja (Scilla siberica eli Othocallis siberica)
- Isokevättähti (Scilla luciliae)
- Isosinililja (Scilla peruviana)
- Jättisinililja (Scilla latifolia)
- Kanariansinililja (Scilla dasyantha)
- Kirjokevättähti (Scilla forbesii)
- Madeiransinililja (Scilla madeirensis)
- Persiansinililja (Scilla mischtschenkoana)
- Pikkusinililja (Scilla bifolia)
- Sinikevättähti (Scilla sardensis)
- Sieväsinililja (Scilla amoena)
- Syyssinililja (Scilla autumnalis) eli syyslumotähti (Prospero autumnale)
- Unkarinsinililja eli dalmatiansinililja (Scilla litardierei, syn. Nectaroscilla litardierei)
- Verisinililja (Scilla haemorrhoidalis)