Tässä artikkelissa käsittelemme aihetta Sitatunga, aihe, joka on herättänyt suurta kiinnostusta viime aikoina. Sitatunga on ongelma, joka vaikuttaa moniin ihmisiin ympäri maailmaa, ja on erittäin tärkeää ymmärtää sen vaikutukset ja seuraukset. Näillä linjoilla aiomme analysoida perusteellisesti Sitatunga:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä sen mahdollisiin ratkaisuihin. Lisäksi tutkimme erilaisia näkökulmia ja asiantuntijoiden mielipiteitä valottaaksemme tätä nykypäivänä niin tärkeätä aihetta. Lue eteenpäin saadaksesi selville kaiken, mitä sinun tulee tietää Sitatunga:stä!
Sitatunga | |
---|---|
![]() |
|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
Heimo: | Onttosarviset Bovidae |
Alaheimo: | Naudat Bovinae |
Suku: | Tragelaphus |
Laji: | spekii |
Kaksiosainen nimi | |
Tragelaphus spekii |
|
Katso myös | |
Sitatunga eli suoantilooppi (Tragelaphus spekii) on Afrikassa esiintyvä antilooppi.
Sitatungan ruumis on 150–170 cm:n pituinen ja se painaa 50–125 kg. Koiraan säkäkorkeus on noin metrin, naaraan 75 cm ja hännän pituus 20–30 cm. Uroksen turkki on ruskeasta tummanruskeaan, ja naaras on selvästi vaaleampi. Valkeiden juovien ja täplien jakautuminen kaulassa ja päässä vaihtelee eri alalajeilla (5 alalajia). Uroksilla on pitkät sarvet sekä vaalea tai puhtaan valkoinen ja pystyyn kohoava pitkäkarvainen selkäharja hartioista hännäntyveen saakka.[2]
Sitatungan elinalue on hieman pienempi kuin kirjoantiloopin: sen päälevinneisyysalue on Länsi- ja Keski-Afrikassa ja se puuttuukin suurimmasta osasta Itä-Afrikkaa ja koko Etelä-Afrikasta.
Sitatungat elävät pääasiassa ruoikko- ja papyruskosteikoilla, märkäpohjaisissa metsissä järvien lähellä sekä jokien tulva-alueilla. Ne liikkuvat tottuneesti harottavien sorkkiensa varassa läpi tiheän rantakasvillisuuden ja ne ovat myös hyviä uimareita. Sitatungat liikkuvat noin kuuden eläimen ryhmissä, niin päivisin kuin öisinkin. Sitatungat syövät vesikasveja sekä lehtiä, versoja ja hedelmiä.[3]