Sormisara
Tässä artikkelissa tutkimme Sormisara:n kiehtovaa maailmaa ja kaikkia siihen liittyviä seurauksia. Alkuperäistään sen vaikutuksiin nyky-yhteiskuntaan Sormisara on ollut erittäin kiinnostava ja kiistanalainen aihe. Kautta historian Sormisara:llä on ollut ratkaiseva rooli ihmiselämän eri osa-alueilla, ja se on vaikuttanut sekä kulttuuriin että teknologiaan. Tässä artikkelissa tarkastellaan perusteellisesti Sormisara:n eri puolia ja sitä, miten se on kehittynyt ajan myötä. Olemme varmoja, että tämän analyysin avulla voimme paremmin ymmärtää Sormisara:n vaikutusta ja merkitystä nykymaailmassa.
| Sormisara | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: | Sarakasvit Cyperaceae |
| Suku: | Sarat Carex |
| Laji: | digitata |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Carex digitata |
|
| Katso myös | |
Sormisara (Carex digitata) on sarakasvien heimoon kuuluva monivuotinen tuulipölytteinen siemenkasvi.
Ulkonäkö ja koko
Sormisara kasvaa mättäinä. Se kasvaa 10–30 cm korkeaksi. Sen lehtien tupet ovat viininpunaisia, lehdet tummanvihreitä, ja talvehtivat lumen alla. Kukinnossa on kaksi tai kolme emitähkää ja yksi perätön hedetähkä. Hedelmät eli pullakot ovat päärynänmuotoisia, noin 4 mm pitkiä.[1] Sormisaran siemenissä on rasvaa, ja muurahaiset keräävät niitä ravinnokseen ja samalla kuljettelevat niitä pitkin metsää. Sormisaran lähisukulaislaji on hyvin samannäköinen harjusormisara (Carex pallidula).
Sormisaralla voi esiintyä sormisarannoki (Anthracoidea irregularis) -nokisientä.[2]
Levinneisyys
Sormisaraa kasvaa Baltiassa ja Keski-Euroopassa sekä Pohjoismaissa Lappia lukuun ottamatta.[3]
Elinympäristö
Sormisara kasvaa lehdoissa ja tuoreissa kangasmetsissä.
Lähteet
- ↑ Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9
- ↑ Luopioisten kasvisto Luopioisten kasvisto.
- ↑ Anderberg, A. & A-L: Den virtuella floran (Myös levinneisyyskartta) 2004–2009. Tukholma: Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 20.10.2009. (ruotsiksi)