Sven Grathe

Tänään haluamme käsitellä aihetta Sven Grathe, joka on viime aikoina noussut ajankohtaiseksi ja joka herättää suuren yleisön kiinnostuksen. Alkuperäistään sen vaikutukseen nyky-yhteiskuntaan Sven Grathe on ollut keskustelun, pohdinnan ja tutkimuksen kohteena. Kautta historian Sven Grathe on vaikuttanut eri elämänalueisiin politiikasta kulttuuriin, ja sen merkitys on kasvanut jatkuvasti. Tässä artikkelissa tutkimme Sven Grathe:n eri puolia, tarkastelemme sen kehitystä ajan mittaan ja sen vaikutuksia nykyään. Toivomme, että tämä analyysi tarjoaa laajemman ja monipuolisemman kuvan Sven Grathe:stä ja tarjoaa lukijoillemme syvemmän ymmärryksen tästä yleismaailmallisesti kiinnostavasta aiheesta.

Sven III Grathe (tansk. Svend III Grathe) ; (n. 1125 – 23. lokakuuta 1157) oli Tanskan kuningas vuosina 1146–1157.[1]

Suku ja koulutus

Hän oli kuningas Eerik II Emunen ja tämän jalkavaimon Thunnan avioton poika.[1][2]

Kun kuningas Erik Emune kuoli vuonna 1137, Sven oli vielä liian nuori seuratakseen isäänsä valtaistuimella. Hänet lähetettiin Saksan kuninkaan Konrad III:n hoviin kasvatettavaksi. Siellä hän tutustui myös tulevaan Saksan kuninkaaseen, Fredrik I Barbarossaan.[1]

Taistelu valtaistuimesta, kuningas

Kun Eerik III Lam luopui kruunusta vuonna 1146, Sven Grathe valittiin Sjællannin ja Skånen kuninkaaksi, mutta Jyllannin asukkaat valitsivat kuninkaaksi Knuut Maununpojan, joka oli kuningas Niilo Sveninpojan pojan, Ruotsin kuningas Maunu Niilonpoika Vahvan poika. Sven ja Knuut alkoivat taistella vallasta. Kumpikin haki tukea Saksasta, ja vuonna 1152 Saksan valtaistuimelle noussut Fredrik I Barbarossa myönsi Sven Grathelle koko Tanskan herruuden. Vastineeksi kuninkuudesta Svenin tuli antaa Knuut Maununpojalle sopivia läänityksiä kuningaskunnassa, ja lisäksi prinssi Knud Lavardin poika Valdemar saisi puolestaan isänsä herttuakunnan Schleswigissä.[1]

Sven ajautui kuitenkin pian erimielisyyksiin maan muiden mahtimiesten kanssa, ja Valdemar, joka oli aluksi tukenut Sveniä, liittoutui Knuutin kanssa. Molemmat julistautuivat kuninkaaksi vuonna 1154, ja Sven lähti samana vuonna Saksaan hakemaan apua. Sven palasi Tanskaan vuonna 1157 tukenaan muun muassa Henrik Leijonan joukot. Sven, Knuut ja Valdemar tekivät sovinnon, jossa valtakunta jaettiin kolmen kuninkaan kesken: Sven sai Skånen, Knuut Sjællannin ja Valdemar Jyllannin.[1]

Roskilden verikilta

Kun sovinto oli määrä sinetöidä Roskildessa 9. elokuuta 1157, Sven yritti tappaa kilpailijansa Roskilden verikiltana tunnetun tapahtuman aikana. Knuut sai surmansa, mutta haavoittunut Valdemar onnistui pakenemaan Jyllantiin. Lokakuussa Valdemar voitti Hedessä Svenin, joka tapettiin heti taistelun jälkeen.[1]

Tarujen mukaan Sven Grathe haudattiin sille paikalle, jossa hänet surmattiin, ja paikalle rakennettiin myöhemmin kappeli, joka on sittemmin purettu.[1]

Avioliitto ja jälkeläiset

Sven avioitui vuonna 1152 Adelheid von Meißenin (k. 1181) kanssa, joka oli Meißenin markkreivi Conradin ja Luitgard von Ravensteinin tytär. Leskeydyttään vuonna 1157 hän avioitui kreivi Adalbert III von Ballenstedtin kanssa ja heille syntyi yksi lapsi.[3][4]

Heille syntyi kaksi lasta:

  • nimeltä tuntematon poika, kuoli sylilapsena[4]
  • Luitgard, avioitui Istrian rajakreivi Berthold I:n kanssa[4]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g Pajung, Stefan ja Lund, Niels: Svend 3. Grathe Den Store Danske. Viitattu 10.12.2023. (tanskaksi)
  2. ↑ Carl Frederik Bricka: 540 (Dansk biografisk Lexikon / IV. Bind. Clemens - Eynden) runeberg.org. Viitattu 6.3.2025. (tanskaksi)
  3. ↑ Adela of Meissen (fl. 1100s) - Women in World History: A Biographical Encyclopedia | HighBeam Research web.archive.org. 24.2.2016. Viitattu 6.3.2025.
  4. ↑ a b c Carl Frederik Bricka: 97 (Dansk biografisk Lexikon / I. Bind. Aaberg - Beaumelle) runeberg.org. Viitattu 6.3.2025. (tanskaksi)
Edeltäjä:
Eerik III Lam 		Tanskan kuningas
1146–1157 		Seuraaja:
Valdemar I