Nykymaailmassa Tauno Matomäki on aihe, joka on kiinnittänyt kaiken ikäisten ja kiinnostuksen kohteiden huomion. Akateemikoista ja alan asiantuntijoista aina yleistä tietoa etsiviin Tauno Matomäki:stä on tullut ratkaiseva viitekohta modernissa kulttuurissa. Yhteiskunnan eri osa-alueisiin vaikuttaessaan Tauno Matomäki on synnyttänyt keskusteluja, keskusteluja ja pohdiskeluja, jotka pyrkivät ymmärtämään sen merkitystä nykyisessä kontekstissa. Tässä artikkelissa tutkimme Tauno Matomäki:n eri näkökulmia sen alkuperästä sen kehitykseen, jotta voimme valaista yhtä tämän päivän tärkeimmistä aiheista.
Tauno Antero Matomäki, (s. 14. huhtikuuta 1937 Nakkila)[1] on vuorineuvos, tekniikan tohtori h.c. ja diplomi-insinööri. Hän oli Rauma-Repola Oy:n pääjohtaja 1987–90, Repola Oyj:n pääjohtaja 1991–96 ja UPM-Kymmenen hallituksen puheenjohtaja 1999–2001. Matomäki toimi 1990-luvun alkuvuosina myös Teollisuuden ja Työnantajien Keskusliiton TT:n puheenjohtajana[2] ja oli keskeisesti mukana muun muassa metsäjätti UPM:n, finanssikonserni Nordean ja konepajayhtiö Metson luomisessa[3].
Tauno Matomäki syntyi nakkilalaisen maanviljelijäperheen neljänneksi lapseksi, lähti kansakoulunopettajansa kannustamana oppikouluun ja opiskeli diplomi-insinööriksi Teknillisessä korkeakoulussa[4]. Hän aloitti työuransa Wärtsilä-yhtiössä muun muassa johtamassa firman asennustyömaita eri puolilla maailmaa[3]. Hän tuli Rauma-Repolaan vuonna 1967, ja yhtiön pääjohtajaksi hänet nimitettiin sen meriteollisuuden johtajan paikalta vuoden 1987 alusta Antti Potilan lähdettyä Finnairin pääjohtajaksi. Matomäen tehtävä oli saneerata yhtiötä, ja seuraavan kolmen vuoden aikana liiketoiminnoista myytiin 40 prosenttia ja henkilöstö väheni lähes puoleen entisestä. Liikevaihto kuitenkin kasvoi vuoden 1986 seitsemästä miljardista markasta vuoden 1989 yli kahteentoista miljardiin ja 200 miljoonan vuositappiot kääntyivät 800 miljoonan voitoksi. Rauma-Repola panosti Matomäen kaudella muun muassa metsäkoneiden tuotantoon ostamalla alan yrityksiä eri puolilta maailmaa.[5]
Vuonna 1990 toteutui KOP:n myötävaikutuksella pitkään suunniteltu Rauma-Repolan ja Yhtyneiden Paperitehtaiden suurfuusio. Syntyi Repola Oyj, Suomen siihen asti suurin teollisuusyritys.[5]
Matomäki tuli pääjohtajana tunnetuksi sivistysharrastuksistaan, etenkin kirjallisuuden tuntemuksesta, ja asumisestaan läpi Helsingin-vuosienkin pitkän automatkan päässä kotikylässään Nakkilan Matomäessä, itse rakentamassaan omakotitalossa. Haastatteluissa ja keskusteluissa hänen tapansa oli vastata pikemminkin harkitusti ja lyhyesti kuin pitkästi ja rönsyilevästi, usein persoonallista sarkasmia viljellen ja käsikirjoituksesta yllättävästi poikkeillen.[5][2][6] Tunnetuimmaksi lausahdukseksi on muodostunut toteamus, ettei Suomesta kannata yrittää viedä ulkomaille mitään hevosta pienempää tavaraa[3].
Matomäki kuului Suomen 1990-luvun alun lamavuosina kolmesta vuorineuvoksesta muodostuneeseen ryhmään, jolla oli merkittävä rooli teollisuusfuusioiden lisäksi myös suomalaisten rahalaitosten järjestelyissä pankkikriisin jäljiltä. Kaksi muuta vuorineuvosta olivat Yrjö Niskanen vakuutusyhtiö Pohjolasta ja ruotsinkielisen pääoman keulamies Casimir Ehrnrooth.[3]
Vuonna 1996 Repola, Kymmene, Yhtyneet Paperitehtaat, Kymin Paperiteollisuus, Kaukas ja Wisaforest fuusioituivat UPM-Kymmeneksi. Tässä yhteydessä Matomäki jäi eläkkeelle ja on sittemmin keskittynyt hallitustyöskentelyyn muun muassa UPM-Kymmenessä, Silja Linessa, PVO-yhtiöissä sekä Nordean edeltäjässä Merita-pankissa.[6]
Tauno Matomäellä ja hänen Leena-vaimollaan on neljä lasta[3]. Poika Tommi Matomäki on toiminut muun muassa Technip Offshore Finlandin Mäntyluodon telakan toimitusjohtajana.[7]