Tefheinä
Tämä artikkeli käsittelee aihetta Tefheinä, joka on herättänyt laajaa kiinnostusta ja keskustelua eri aloilla. Tefheinä on konsepti, joka on noussut ajankohtaiseksi viime vuosina ja joka on herättänyt suurta uteliaisuutta nyky-yhteiskunnassa. Näitä linjoja pitkin tutkitaan Tefheinä:n ympärillä olevia eri reunoja ja näkökulmia sekä sen vaikutuksia eri yhteyksissä ja tilanteissa. Sekä sen positiivisia että negatiivisia puolia analysoidaan, jotta tästä aiheesta saadaan täydellinen ja tasapainoinen näkemys. Lisäksi esitellään alan asiantuntijoiden mielipiteitä ja tarkastellaan konkreettisia tapauksia, jotka kuvaavat Tefheinä:n merkitystä nykyään.
| Tefheinä | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: | Heinäkasvit Poaceae |
| Suku: | Röllinurmikat Eragrostis |
| Laji: | tef |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Tefheinä eli tef tai teff (Eragrostis tef, syn. Eragrostis abyssinica) on afrikkalainen viljakasvi, jonka pienistä siemenistä saadaan leivontaan käytettäviä jauhoja.
Tefheinä kehittyi Pohjois-Etiopian ylängöillä noin 4000 eaa. ilmeisesti Eragrostis pilosasta. Tefin sadot ovat suurimmillaan 1800–2000 metrin viljelykorkeudessa, 450–500 millimetrin sadannassa ja 10–27 celsiusasteen lämpötilassa.[1]
Maailman tefistä noin 90 prosenttia viljellään Etiopiassa ja Eritreassa. Lisäksi kasvia viljellään Intiassa, Australiassa, Saksassa, Espanjassa ja Yhdysvalloissa. Tefin vuosituotanto on kasvanut 2000-luvulla 7–10 prosentin vuosivauhdilla, ja sen viljely yleistyy Afrikan ulkopuolella.[2]
Tefin siemenet ovat läpimitaltaan vain noin yhden millimetrin kokoisia, ja niiden väri vaihtelee valkoisesta ruskeanpunaiseen. Pienen kokonsa vuoksi tefjyviä ei kuorita, joten tefjauho ja -hiutaleet ovat yleensä kokojyväisiä. Tefjyvät ovat nopeampia kypsentää kuin niitä muistuttavat mutta suurikokoisemmat hirssi ja kvinoa.[2]
Tefissä on kuitua 8 prosenttia ja runsaasti kalsiumia. Etiopiassa tef on tärkein proteiinin lähde.[2]
Tefjauhot maistuvat hiukan pähkinältä. Niistä voidaan valmistaa monenlaisia ruokia, kuten leipiä ja kakkuja. Etiopialaisessa keittiössä tefistä tehdään muun muassa injeraa, joka on juureen leivottu hapanleipä. Tefistä tehdään myös puuroa, ja sitä voidaan käyttää suurustukseen tai leivittämiseen. Afrikkalaiset kestävyysjuoksijat nauttivat tefistä tehtyjä energiapatukoita pitkillä juoksulenkeillään.[2]
Lähteet
- ↑ Serna-Saldivar, Sergio O.: Cereal Grains: Properties, Processing, and Nutritional Attributes, s. 25. CRC Press, 2010. ISBN 978-1-4398-8209-2
- ↑ a b c d Miika Wynne-Ellis ja Eija Lindberg: Monipuolinen teff sopii hyvin niin gluteenittomiin ruokiin kuin leivonnaisiinkin 3.7.2024. Keliakialiitto. Viitattu 13.10.2024.