Tervapääsky

Tässä artikkelissa käsittelemme Tervapääsky:n aihetta eri näkökulmista, jotta voimme syventää sen merkitystä ja merkitystä nykyään. Tervapääsky on aihe, joka on herättänyt kasvavaa kiinnostusta eri sektoreilla ja yksityiskohtainen analyysi voi valaista sen monia puolia. Seuraavilla riveillä tutkimme Tervapääsky:n eri puolia ja esittelemme erilaisia ​​mielipiteitä ja lähestymistapoja, joiden avulla lukija ymmärtää täysin tämän aiheen monimutkaisuuden ja merkityksen. Monitieteisen lähestymistavan avulla perehdymme Tervapääsky:n aiheuttamiin seurauksiin ja haasteisiin ja tarjoamme näin kattavan näkemyksen, joka edistää tämän ilmiön tuntemista ja ymmärtämistä.

Tervapääsky
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Suomessa:

Erittäin uhanalainen [2]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Kiitäjälinnut Apodiformes
Heimo: Kiitäjät Apodidae
Suku: Tervakiitäjät Apus
Laji: apus
Kaksiosainen nimi

Apus apus
(Linnaeus, 1758)

Tervapääskyn levinneisyys. Punaisella lisääntymis- ja sinisellä talvehtimisalueet.
Tervapääskyn levinneisyys. Punaisella lisääntymis- ja sinisellä talvehtimisalueet.
Alalajit
  • A. a. apus
  • A. a. pekinensis
Katso myös

  Tervapääsky Wikispeciesissä
  Tervapääsky Commonsissa

Tervapääsky (Apus apus) on kiitäjälintujen (Apodiformes) lahkoon kuuluva nopealentoinen, tumma lintulaji. Se ei ole läheistä sukua varsinaisille pääskyille, vaikka ulkonäöltään muistuttaakin niitä.

Koko ja ulkonäkö

Tervapääsky on 17–18,5 cm pitkä ja sen siipiväli on 40–44 cm. Sillä on pääosin tummanruskea höyhenpeite, mutta kurkku ja otsa ovat valkoiset. Tervapääskyllä on sirpinmuotoiset siivet. Käsisiipi on hyvin pitkä, kun taas kyynärsiipi lyhyt.[3]

Tervapääskyn ääni on kirkuva, laskeva ”sriiiiii sriiiiii sriiiiiii”.[3]

Vanhin suomalainen rengastettu tervapääsky on ollut vähintään 16 vuotta 26 päivää vanha.[4] Euroopan vanhin on ollut ruotsalainen vähintään 21 vuoden ja 1 kuukauden ikäinen tervapääsky.[5]

Levinneisyys

Tervapääskyn esiintymisalue käsittää lähes koko Euroopan, Pohjois-Afrikan ja suuren osan Aasiaa. Euroopassa arvioidaan pesivän 6,9–17,0 miljoonaa paria. Koko maailman kannaksi arvioidaan 40–200 miljoonaa yksilöä.[1]

Suomessa tervapääskyä tavataan koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta. Suomessa arvioidaan pesivän nykyään 100 000 yksilöä (75 000–150 000).[6] Tervapääsky on muuttolintu, joka muuttaa talveksi Afrikan eteläosiin.[7][1] Tervapääskyt lähtevät Suomesta elo-syyskuussa ja palaavat toukokuussa.[7]

Elinympäristö

Tervapääskyt viettävät lähes koko elämänsä lennossa, ja ne myös syövät, parittelevat ja nukkuvat ilmassa eivätkä laskeudu maahan vapaaehtoisesti. Nuori tervapääsky viettää pesästä lähdettyään elämänsä ensimmäiset vuodet kokonaan lennossa ja laskeutuu kiinteälle alustalle vasta pesiessään ensimmäisen kerran 3–4-vuotiaana.[8] Tervapääskyjen alkuperäistä elinympäristöä ovat syrjäseutujen koskemattomat metsät. Nykyisin suurin osa tervapääskyistä pesii kuitenkin kaupungeissa ja taajamissa.[8][7][3][9]

Lisääntyminen

Nuori, vielä lentokyvytön tervapääsky
Apus apus

Tervapääsky pesii rakennuksissa, puunkoloissa ja linnunpöntöissä.[8][3] Tervapääskyt pariutuvat eliniäkseen ja palaavat pesimään samaan koloon vuodesta toiseen. Pari voi pesiä samassa pesässä yli 15 vuotta.[3] Tervapääsky munii kesäkuussa 2–3 munaa, joita kumpikin vanhemmista hautoo. Hautomisaika on 19–25 vuorokautta. Poikaset pysyvät pesässä 37–56 päivää riippuen kesän säätilasta. Kylminä ja sateisina aikoina poikaset voivat vaipua useaksi päiväksi horrostilaan, jossa ne säästävät energiaa.[7]

Ravinto

Tervapääsky saalistaa ilmasta ravinnokseen hyönteisiä ja hämähäkkejä.[7]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ a b c BirdLife International: Apus apus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.4.2014. (englanniksi)
  2. ↑ Tervapääsky – Apus apus Punaisen kirjan verkkopalvelu. 2019. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Viitattu 15.6.2021.
  3. ↑ a b c d e Svensson, Lars: Lintuopas - Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 236. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2
  4. ↑ Lintujen ikäennätykset Luomus. 28.5.2019. Viitattu 18.7.2020.
  5. ↑ Fransson, T. ym.: Euring list of longevity records for European birds (PDF) Euring. Viitattu 18.7.2020. (englanniksi)
  6. ↑ Aleksi Lehikoinen ym.: Suomen lintujen pesimäkantojen koot Linnut 2018 -vuosikirja. BirdLife Suomi Viitattu = 21.8.2023.
  7. ↑ a b c d e Laine, Lasse J.: Suomalainen Lintuopas, s. 203. WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-26894-0
  8. ↑ a b c Jännes, Hannu; Saikko, Pekka: Linnunlaulun Suomi, s. 72. Otava, 2009. ISBN 951-1-20253-7
  9. ↑ Lintuatlas atlas3.lintuatlas.fi. Viitattu 2.7.2013.

Kirjallisuutta

  • Peiponen, Valto A.: Kehrääjälintu. – Helsinki: Valto A. Peiponen (omakustanne) 2004. ISBN 952-91-7415-2
  • Koskimies, Jukka: The life of the Swift, Micropus apus (L.), in relation to the weather. Väitöskirja. Helsinki: Suomalainen tiedeakatemia 1950. Sarja: Annales Academiae scientiarum Fennicae, Series A 4, Biologica, ISSN 0066-1988; 15; 15:1-151.
  • Hakasalo, Osmo: Varpunen ratsasti tervapääskyn selässä. – Lintumies 4.1987 s. 179. LYL.
  • Leivo, Mauri: Valkeavatsaisen tervapääskyn tarina. – Lintumies 5.1990 s. 244. LYL.
  • Väisänen, Olavi: Tervapääsky närhen saaliina. – Lintumies 1.1987 s. 38. LYL.

Aiheesta muualla