Theodoricus Petri Rutha

Tämän päivän artikkelissa puhumme Theodoricus Petri Rutha:stä. Theodoricus Petri Rutha on aihe, joka on kiinnittänyt monien huomion viime vuosina, ja on tärkeää ymmärtää sen vaikutukset ja seuraukset. Yhteiskuntavaikutuksesta populaarikulttuuriin Theodoricus Petri Rutha on osoittautunut kiinnostavaksi ja tärkeäksi aiheeksi monenlaisille ihmisille. Tässä artikkelissa tutkimme Theodoricus Petri Rutha:n eri puolia ja keskustelemme sen merkityksestä nykymaailmassa. Toivomme, että tämä artikkeli antaa sinulle täydellisemmän käsityksen Theodoricus Petri Rutha:stä ja sen vaikutuksista todellisuudessamme.

Theodoricus Petri Rutha eli Didrik Ruuth t. Ruuta (s. n. 1560, k. ennen 1617 Danzig Puola) oli suomalainen virkamies.[1]

Ruthan isä oli porvoolainen aatelismies Pietari Jönsinpoika Ruuth, äiti todennäköisesti tämän toinen puoliso Gertrud Perttelintytär ja puoliso Angoria Silfversparre (k. ennen vuotta 1650). Rutha opiskeli Rostockin yliopistossa vuodesta 1581 ja valmistui maisteriksi 1584. Vuonna 1582 hän julkaisi Ruotsissa ja Suomessa käytettyjä osaksi keskiaikaisia latinankielisiä lauluja ja niiden nuotteja nimellä Piae cantiones ecclesticae et scholasticae veterum episcoporum. Julkaisu sisältää yhteensä 75 laulua nuotteineen. Kokoelmasta otettiin myöhemmin useita uusia painoksia ja se suomennettiin 1616. Rutha toimi Juhana III:n palveluksessa, muun muassa kuninkaan sihteerinä. Vuosina 1597–1598 hän oli Länsipohjassa käskynhaltijana, mutta joutui Sigismundin kannattajana pakenemaan Puolaan ja kuoli siellä ruttoon.[1][2]

Lähteet

  1. ↑ a b Blomstedt, Kaarlo, ym. (toim.): Kansallinen elämäkerrasto, IV osa: Malmström, K. R.–R. s. 570–571. Porvoo: WSOY, 1932.
  2. ↑ Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1966, osa 7 p. 777