Tässä artikkelissa aiomme tutkia Thomas Thomae Florinus:tä perusteellisesti ja kuinka se on vaikuttanut elämämme eri puoliin. Syntymisestään nykyiseen kehitykseensä Thomas Thomae Florinus on ollut tutkimuksen ja keskustelun kohteena eri aloilla ja tieteenaloilla. Vuosien varrella Thomas Thomae Florinus on herättänyt suurta kiinnostusta ja uteliaisuutta yhteiskunnassa, ja se on ollut inspiraation lähde lukuisille tutkimuksille ja projekteille. Tässä mielessä on kiehtovaa analysoida, kuinka Thomas Thomae Florinus on vaikuttanut tapaan, jolla havaitsemme ympäröivän maailman, sekä ihmissuhteihimme ja jokapäiväiseen elämäämme. Tällä tavoin toivomme tarjoavamme täydellisen ja yksityiskohtaisen kuvan Thomas Thomae Florinus:n vaikutuksesta jokapäiväiseen elämäämme.
Thomas Thomae Florinus (noin 1590 Turku – 1648 Turku) oli suomalainen kirkkoherra ja lääninrovasti.[1]
Florinuksen isä oli Turun linnan linnankirjuri Tomas Eskilsson (Thomas Aeschilli). Hän pääsi ylioppilaaksi Wittenbergissä 1619 ja valmistui Wittenbergin yliopistosta filosofian maisteriksi 1621. [1]
Florinus oli Turun katedraalikoulun teologian lehtorina 1623–1628 ja lukioksi muutetun entisen katedraalikoulun toisena teologian lehtorina (theologus inferior) 1630–1634 sekä katedraalikoulun lehtoraatin prebendaseurakuntana olleen Liedon kirkkoherrana vuodesta 1623. Hän oli Turun tuomiokapitulin jäsen 1623–1634. Florinus valittiin Vaasan ja Mustasaaren kirkkoherraksi 1633 ja hän oli myös Etelä-Pohjanmaan (Vaasan) rovastikunnan lääninrovastina, Florinus oli pappissäädyn valtiopäivämiehenä 1624 ja hän toimi synodaaliväitöksen preeseksenä Turussa 1629. Florinus aloitti Turun hiippakunnan painettujen synodaaliväitöskirjojen julkaisusarjan vuonna 1629 painetuilla teeseillään Augsburgin tunnustuksen maallista esivaltaa käsittelevästä 16. artiklasta. [1]
Florinus kirjoitti latinankielisiä onnittelu- ja hautajaisrunoja. Hän julkaisi vuonna 1634 Lutherin Vähän Katekismuksen latinankielisen selitysteoksen. Florinus kuoli alkuvuodesta 1648 Turussa matkalla ollessaan ja hänet haudattiin Turun tuomiokirkkoon.[1]