Tässä artikkelissa tutkimme Tornipöllö:tä eri näkökulmista, analysoimme sen merkitystä eri yhteyksissä ja sen vaikutusta tämän päivän yhteiskuntaan. Tornipöllö on aihe/elementti/henkilö, joka on kiinnittänyt eri alojen huomion ja herättäen keskustelua ja pohdintaa sen merkityksestä nykyään. Tässä artikkelissa tarkastelemme Tornipöllö:een liittyviä keskeisiä näkökohtia, korostaen sen vaikutusta eri alueilla ja sen tulevaisuutta. Yksityiskohtaisen ja kriittisen analyysin avulla pyrimme syventymään Tornipöllö:n monimutkaisuuteen ja tarjoamaan lukijalle täydellisen ja moniulotteisen näkemyksen aiheesta. Liity kanssamme tälle matkalle löytääksesi Tornipöllö:n todellisen olemuksen ja sen vaikutuksen nyky-yhteiskuntaamme!
Tornipöllö | |
---|---|
![]() Tornipöllön alalaji Tyto alba alba. |
|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Linnut Aves |
Lahko: | Pöllölinnut Strigiformes |
Heimo: | Tornipöllöt Tytonidae |
Suku: | Tornipöllöt Tyto |
Laji: | alba |
Kaksiosainen nimi | |
![]() Tornipöllön levinneisyys, sisältäen alalajit. |
|
Katso myös | |
Tornipöllö (Tyto alba) on tornipöllöjen heimoon kuuluva keskikokoinen pöllölintu.
Tornipöllö on 33–39 cm pitkä ja sen siipiväli on 80–95 cm. Sen ruumis on hoikka, sillä on pitkät siivet ja jalat, jotka roikkuvat usein lennon aikana. Höyhenpuku on vaalea. Huomiota herättää erityisesti valkoinen ja sydämenmuotoinen naama, jota ympäröi kapea, ruosteenvärinen reunus. Tornipöllön silmät ovat mustat. Selkäpuoli on helmenharmaa ja siinä on pieniä, mustia ja valkeita täpliä. Sukupuolet ovat hyvin samannäköisiä, koiras on usein vaaleampi ja naaraan höyhenpuvussa on enemmän mustia pilkkuja kuin koiraalla.
Länsi- ja Etelä-Euroopassa ja Länsi-Kanariansaarilla elävän alba-alalajin sekä Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä erlangeri-alalajin alapuolen väritys on puhtaanvalkea, kun taas Pohjois-, Keski- ja Itä-Euroopan guttata-, Itä-Kanariansaarien gracilirostris- ja Madeiran schmitzi-alalajien alapuoli on kellanoranssi.
Naaras pitää hyrinää, koiras taas harvemmin. Varoitusääni on kimeä, hiova kirkaisu, joka kuuluu usein lennossa. Laulu on noin kahden sekunnin mittainen, usein toistuva, raikuva ja säröilevä ”shrrrriiiih”. Poikasten kerjuuääni on noin puolen sekunnin mittainen käheä kuorsaus.
Tornipöllöt ääntelevät matalasti. Varsinkin soidinmenojen aikaan kuulet varmasti matalan huhuun.
Tornipöllöjä tavataan Amerikassa, Euroopassa, Afrikassa, Arabian niemimaalla, Intiassa, Kaakkois-Aasiassa ja Australiassa. Euroopan pesimäkannaksi on arvioitu 82 300 – 178 000 paria, eniten Espanjassa.[2] Maailman kannan on arvioitu olevan karkeasti noin 20-kertainen Euroopan kantaan verrattuna.[3] Suomea lähimmät pesimäalueet ovat Itämeren eteläosissa. Ruotsissa tornipöllöjä pesii noin 5 paria (0–10) ja Tanskassa noin 300 paria ja Baltian maista Liettuassa 5–20 paria.[2] Suomessa tornipöllö on havaittu rariteettikomitean hyväksymästi vuoden 2023 loppuun mennessä 11 kertaa.[4] Lajia on istutettu Seychelleille, jossa se vieraslajina muodostaa uhan saarten alkuperäisille lajeille, kuten seychellienharakkataskulle.[1][5]
Tornipöllö pesii metsiköiden, pihojen, viljelysmaiden ja muiden puoliavoimien alueiden peltoaukeilla. Se on paikkalintu.
Hakeutuu ihmisasutuksen läheisyyteen mistä löytyy latoja, ulkorakennuksia ja muita vastaavia pesimäpaikoiksi. Asettuvat myös mielellään ladossa olevaan isoon pönttöön ja puunkoloihin.
Tornipöllön ravinto koostuu lähinnä jyrsijöistä ja muista pikkunisäkkäistä, sekä sammakoista ja hyönteisistä. Tärkeintä ravintoa kuitenkin ovat myyrät.