Tässä tekstissä käsittelemme Uudenkaarlepyyn kirkko:tä, joka on nykyään erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe. _Var1 on kiinnittänyt asiantuntijoiden, tutkijoiden ja suuren yleisön huomion, koska se vaikuttaa jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Muutaman viime vuosikymmenen aikana Uudenkaarlepyyn kirkko:n merkitys on kasvanut huomattavasti, ja siitä on tullut tutkimus- ja tutkimuskohde niinkin erilaisilla aloilla kuin lääketiede, teknologia, taloustiede ja kulttuuri. Tässä artikkelissa perehdymme Uudenkaarlepyyn kirkko:een liittyviin eri näkökohtiin ja tutkimme sen alkuperää, kehitystä, vaikutuksia ja tulevaisuuden näkymiä. Yksityiskohtaisen analyysin avulla pyrimme valaisemaan tätä aihetta ymmärtääksemme paremmin sen laajuutta ja merkitystä nyky-yhteiskunnassa.
Uudenkaarlepyyn kirkko | |
---|---|
![]() Uudenkaarlepyyn kirkko. |
|
Sijainti | Uusikaarlepyy |
Koordinaatit | |
Seurakunta | Uudenkaarlepyyn seurakunta |
Rakentamisvuosi | 1708 |
Suunnittelija | Elias Brenner |
Materiaali | puu |
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla |
Uudenkaarlepyyn kirkko on kirkkorakennus Uudessakaarlepyyssä, Pohjanmaan maakunnassa. Se on pyhitetty pyhälle Birgitalle. Kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1708, mutta sen saarnastuoli ja alttari valmistuivat vasta 1750-luvulla. Kirkon on suunnitellut asessori Elias Brenner.[1] Alttaritaulun on maalannut ruotsalainen maalari Daniel Hjulström, joka on myös koristellut sisäkattojen holvit ja ikkunoita ympäröivät draperiat. Holvissa on kuvattuna pilvien ja pasuunaenkelien keskellä kuningas Fredrik I:n monogrammi ja teksti ”Anno 1749 Vivat Frideric”. Kirkossa on yhdet Suomen vanhimmista uruista. Kahdeksanäänikertaiset urut on rakentanut Anders Teliin vuonna 1768. Kirkon vieressä oleva pohjalainen renessanssitapuli on rakennettu vuonna 1702.[2]
Kirkkorakennus on puinen päätytornillinen pitkäkirkko. Lapuanjokeen kuvastuva Uudenkaarlepyyn kirkko on suurin Suomen vanhimmista puukirkoista. Kaunis maalauskoristelu ja arvokas esineistö kuvastavat 1700-luvun porvariston ihanteita kotikirkkonsa kaunistamisessa.[2]
1880-luvun aikoihin kirkkoa alettiin pitää liian pimeänä ja enkelikuvia liian lapsellisina. Seinät maalattiin silloin valkeiksi, jolloin osa maalauksista hävisi, mutta kattomaalaukset säästyivät. Alexandra Såltinilta tilattiin uusi alttaritaulu, joka esittää Kristuksen kirkastumista. Se oli alttaritauluna 30 vuotta, mutta vuoden 1928 korjauksessa se siirrettiin eteläiseen päätyyn ja vanha alttaritaulu otettiin taas esille. Samalla seinät kunnostettiin entiselleen. Uudempia kuvia kirkossa ovat kuorin lasimaalaukset. Ne on maalannut Lennart Segerstråle vuonna 1940.[3]