Tämä artikkeli käsittelee Valkolakkitangara-ongelmaa, josta on tullut erittäin tärkeä aihe tänään. Jo muutaman vuoden ajan Valkolakkitangara on herättänyt suurta kiinnostusta eri aloilla, ja se on ollut asiantuntijoiden ja tutkijoiden keskustelun, analyysin ja pohdinnan kohteena. Sen vaikutus nyky-yhteiskuntaan on johtanut siihen, että sille on omistettu lukuisia tutkimuksia, tutkimuksia ja hankkeita eri aloilla, joilla pyritään ymmärtämään sen monia puolia ja vaikutuksia. Siksi tämän artikkelin tarkoituksena on tutkia ja syventää Valkolakkitangara:n ympärillä olevia eri ulottuvuuksia tarjotakseen laajan ja täydellisen näkemyksen tästä aiheesta, joka on niin tärkeä nykyään.
Valkolakkitangara | |
---|---|
![]() |
|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Linnut Aves |
Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
Heimo: | Tangarat Thraupidae |
Suku: | Sericossypha |
Laji: | albocristata |
Kaksiosainen nimi | |
Sericossypha albocristata |
|
![]() |
|
Katso myös | |
|
Valkolakkitangara (Sericossypha albocristata)[2] on tangaroihin kuuluva lintulaji. Lajia tavataan uhanalaisena Etelä-Amerikassa.
Valkolakkitangara kasvaa 24–26 cm pitkäksi. Sukupuolet muistuttavat enimmäkseen toisiaan ulkonäöltään. Lajin pää, selkä ja siivet ovat mustat. Otsa ja päälaki ovat kontrastia tuovasti valkoiset. Valkolakkitangarakoiraan kurkku ja rinta ovat kirkkaanpunaiset ja naaraan tummemman ja violetimman punaiset. Linnun vatsa on musta.[3][4][5][6]
Valkolakkitangaran levinneisyysalue ulottuu Venezuelasta Peruun. Lajin elinympäristöä ovat kosteat vuoristometsät. Se liikkuu useimmiten alle 10 linnun parvissa, mutta toisinaan yksilöitä voi olla jopa 20. Valkolakkitangaroiden on havaittu liikkuvan yhdessä kasikkien kanssa. Laji syö niin hyönteisiä kuin kasviravintoakin. Valkolakkitangara rakentaa suuren ja löyhätekoisen kuppimaisen pesän.[3][4][5][6]
Valkolakkitangara luokitellaan vaarantuneeksi. Kantaa uhkaa elinympäristön häviäminen.[1]