Veikko Pietilä

Tässä artikkelissa tutkimme Veikko Pietilä:n aihetta ja sen merkitystä tänään. Veikko Pietilä on ollut eri tieteenalojen asiantuntijoiden keskustelu- ja tutkimuskohteena sen alkuperästä sen vaikutuksiin nyky-yhteiskuntaan. Yksityiskohtaisen analyysin avulla tarkastelemme Veikko Pietilä:n eri puolia sen vaikutuksesta populaarikulttuuriin sen rooliin politiikassa ja taloudessa. Kriittisellä ja objektiivisella näkemyksellä tämä artikkeli pyrkii tarjoamaan täydellisen näkemyksen Veikko Pietilä:stä ja sen merkityksestä nykymaailmassa.

Veikko Pietilä (8. huhtikuuta 1941 Helsinki – 28. maaliskuuta 2009 Tampere) oli suomalainen tiedotusopin professori ja merkittävä henkilö joukkoviestinnän tutkimuksessa.[1]

Elämänvaiheet ja ura

Veikko Pietilän vanhemmat olivat talousoikeuden professori Jorma Pietilä ja Maire Orvokki Elo.[2] Pietilä tuli ylioppilaaksi Tampereen yhteiskoulusta 1960. Hän opiskeli Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa (nyk. Tampereen yliopisto), josta valmistui sosiologiksi. Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tutkimuslaitos oli hänen työpaikkansa vuodesta 1966 heti valmistumisesta lähtien. Hän väitteli 1972 tohtoriksi aiheella lehdistökirjoittelun vaikutus yleisön käsityksiin Yleisradiosta. 1970-luvulta alkaen hän syventyi yhteiskuntatieteen peruskysymyksiin. Hän toi julki omien ajatustensa lisäksi taitavasti myös muiden työn keskeisimpiä aineksia. Usea toimittajapolvi pääsi hänen ansiostaan tutustumaan yhteiskuntatieteelliseen ajatteluun.[1] Hänen merkittävimpinä yksittäisinä teoksinaan on pidetty teoksia Sisällön erittely ja Joukkoviestintätutkimuksen valtateillä.[3]

Pietilä kuoli leikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin.[1]

Kirjallinen toiminta

Pietilä on ansioitunut kirjallisen työnsä alkuvaiheissa myös runoilijana, ja häntä onkin pidetty taitavana ja luovana sanankäyttäjänä. Jäätyään eläkkeelle 1.9.2004 hän keskittyi kääntämiseen ja on suomentanut muun muassa Jürgen Habermasin teoksen Strukturwandel der Öffentlichkeit (suom. Julkisuuden rakennemuutos),[1] josta hän sai J. A. Hollon palkinnon. Lisäksi hän suomensi muun muassa Max Horkheimerin ja Theodor W. Adornon teoksen Dialektik der Aufklärung, Philosophische Fragmente (suom. Valistuksen dialektiikka) ja yhdessä Olli-Pekka Moision kanssa Max Horkheimerin teoksen Eclipse of Reason (suom. Välineellisen järjen kritiikki). Runoilijana hän sai J. H. Erkon palkinnon 1961.[3]

Teokset

  • Joukkoviestintätutkimuksen valtateillä: Tutkimusalan kehitystä jäljittämässä. Tampere: Vastapaino, 1997. ISBN 951-768-025-2
  • Tv-uutisista, hyvää iltaa : merkityksen ulottuvuudet televisiouutisjutuissa, Vastapaino, 1995 (tutkimusraportti)
  • Kertomuksia uutisista, uutisia kertomuksista : kirjoituksia kolmelta vuosikymmeneltä Tampereen yliopisto, 1995.
  • Miten tiede kehittyy? Tiedusteluretkiä tieteenteorian kentälle. Tampere: Vastapaino, 1983. ISBN 951-9066-05-5
  • Tiedotustutkimus : teitä ja tienviittoja Tampereen yliopisto, 1982.
  • Social practice and the development of science, University of Tampere, 1981.
  • Selittämisestä yhteiskuntatieteessä. (Tampereen yliopisto. Yhteiskuntatieteiden tutkimuslaitos. Sarja C, 27) Tampere: Tampereen yliopisto, 1980. ISBN 951-44-1027-0
  • Kirjastotieteen käytännöllisyydestä, UDK, 1979
  • Yhteiskuntatieteen tieteenfilosofisia lähtökohtia. (Tampereen yliopisto. Yhteiskuntatieteiden tutkimuslaitos. Sarja C, 26) Tampere: Tampereen yliopisto, 1979. ISBN 951-44-0836-5
  • On the scientific status and position of communication research Tampereen yliopisto, 1977.2. rev. ed. 1978
  • Sisällön erittely Gaudeamus, 1.p. 1973, 2. korj. p. 1976
  • Yleisön mielipiteitä Yleisradion ohjelmapolitiikasta vuosina 1965-1974, Yleisradio, 1975.
  • Electroral campaign and success in two elections, Tampereen yliopisto, 1974.
  • Gratifications and content choices in mass media use, Tampereen yliopisto, 1974.
  • Lehdistökirjoittelu ja mielipiteenmuodostus : tutkimus lehdistökirjoittelun vaikutuksista yleisön käsityksiin yleisradion ohjelmapolitiikan oikeisto- ja vasemmistosuuntaisuudesta 1960-luvun loppuvuosina. 1972.
  • Johdatusta sisällön erittelyyn : 2 : Ominaisuuksista ja mitta-asteikoista, tuloskäsittelykeinoista sekä tulosten esittämisestä. Tampereen yliopisto, 1970.
  • Johdatusta sisällön erittelyyn : 1 : Sisällön erittelystä yleensä, tutkimuksen suunnittelusta, tutkimusaineiston valinnasta, validiteetista ja reliabiliteetista sekä luokituksesta käytännössä. Tampereen yliopisto, 1969.
  • Yksilö ja joukkotiedotuksen häiriötilat : Tutkimus tiedotusvälinelakkojen vaikutuksista. Tampereen yliopisto, 1968.
  • Näytelmäesityksen havaitsemisesta. Tampereen yliopisto, 1967.

Runokokoelmat

  • Jäähyväiset amiraalille : runoja, Otava, 1964.
  • Korona : runoja, Otava, 1962.

Muu kirjallisuus

  • Julkisot, yleisöt ja media. Suomennoksia ja kirjoituksia julkisista vuorovaikutus- ja toimintamuodoista. Veikko Pietilä ja julkisuuspiiri. Toimittanut Seija Ridell yhdessä Timo P. Kylmälän, Kauko Pietilän, Mika Renvallin, Esa Reunasen, Esa Sirkkusen ja Risto Suikkasen kanssa. Tampere University Press - Media Studies -sarja 2010. ISBN 978-951-44-8067-6 (nid.)

Lähteet

  1. ↑ a b c d Kunelius, Risto & Sirkkunen, Esa: Professori Veikko Pietilä. Helsingin Sanomat, 17.5.2009, s. C9. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. ↑ Biografia-sampo: Jorma Pietilä Viitattu 17.8.2021.
  3. ↑ a b Hooli, Niku: Veikko Pietilän työ elää vielä pitkään Utain. Viitattu 17.5.2009.

Aiheesta muualla