Veimar–Outova-rata

Nykymaailmassa Veimar–Outova-rata on aihe, josta on tullut yhä tärkeämpi. Veimar–Outova-rata:stä on tullut niin asiantuntijoiden kuin suuren yleisön huomion kohteena joko yhteiskuntavaikutuksensa, taloudellisen merkityksensä tai kulttuurivaikutuksensa vuoksi. Laajan vaikutuksensa ja kykynsä synnyttää keskustelua ja pohdintaa Veimar–Outova-rata on vakiinnuttanut asemansa keskeiseksi aiheeksi nykyisellä asialistalla. Tässä artikkelissa tutkimme Veimar–Outova-rata:n eri puolia analysoimalla sen alkuperää, sen kehitystä ajan myötä ja sen mahdollista tulevaisuutta. Lisäksi tutkimme Veimar–Outova-rata:n roolia ihmisten jokapäiväisessä elämässä ja sen merkitystä globaalissa kontekstissa.

Veimar–Outova
Perustiedot
Reitti VeimarOutova
Liikenne
Liikennöitsijä(t) Lokakuun rautatie
Henkilöjunia / vrk 2
Tekniset tiedot
Pituus 100 km
Raiteiden lkm 1
Raideleveys 1 520 mm
Sähköistys ei

Veimar–Outova-rata on Venäjän rataverkkoon kuuluva rataosuus Leningradin ja Pihkovan alueilla. Se erkanee Hatsina–Iivananlinna-radasta Veimarissa ja kulkee Peipsijärven rannalla sijaitsevaan Outovaan (ven. Gdov).

Historia

Rata on osittain entistä Pihkovan ja Narvan välistä 210 kilometriä pitkää rautatietä, jonka Venäjän sotilasviranomaiset rakennuttivat sotilaskäyttöön vuosina 1914–1915. Se liittyi Pietarin puolustukseen ja yhdistyi oleellisesti sotilasviranomaisten rakennuttamaan Kaprionlahden rataan (Koporskaja železnaja doroga), joka yhdisti Veimarin rautateitse Yhinmäen rannikkopatteriin (Krasnaja Gorka) Suomenlahden rannalla. Tämä sotilasrata valmistui vuonna 1915. Ensimmäisen maailmansodan seurauksena radan pohjoispää Narvasta etelään jäi Viron alueelle. Neuvostoliitto joutui rakentamaan radalle uuden linjauksen Slantsysta koilliseen Veimariin, ja alkuperäinen rataosa Slantsysta Viron rajalle purettiin.

Rata oli käytössä Pihkovaan asti vuoden 1944 tammikuuhun saakka. Toisessa maailmansodassa saksalaiset muuttivat radan vuonna 1942 eurooppalaiselle 1 435 millimetrin raideleveydelle. Perääntyessään tammikuussa 1944 saksalaiset tuhosivat pahoin radan eteläosan, jota ei enää korjattu Pihkovan ja Outovan väliltä, ja se purettiin vuosina 1946–1947. Muistona tästä Pihkovan ja Narvan välisestä sotilasradasta ovat ratakilometrit, jotka suurenevat Pihkovasta käsin.

Liikenne

Rataosan henkilöliikenne on hyvin vähäistä. Päivittäisiä junayhteyksiä on vain yksi edestakainen vuoro Outovasta Hatsinan kautta Pietarin Baltian asemalle.