Nykymaailmassa Viiridrongo:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle ihmisjoukolle. Viiridrongo on kiinnittänyt yksilöiden ja organisaatioiden huomion maailmanlaajuisesti sen vaikutuksista yhteiskuntaan sen vaikutuksista talouteen ja henkilökohtaiseen tasoon. Monimutkaisuudellaan ja monimuotoisuudellaan Viiridrongo on synnyttänyt keskustelua ja pohdiskelua eri aloilla, synnyttäen loputtomasti mielipiteitä ja lähestymistapoja aiheesta. Tässä artikkelissa tutkimme Viiridrongo:n eri puolia ja sen vaikutusta jokapäiväiseen elämäämme erityisistä näkökulmista laajempiin näkökulmiin.
Viiridrongo | |
---|---|
![]() |
|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Linnut Aves |
Lahko: | Varpuslinnut Passeriformes |
Heimo: | Drongot Dicruridae |
Suku: | Drongot Dicrurus |
Laji: | paradiseus |
Kaksiosainen nimi | |
Dicrurus paradiseus |
|
Katso myös | |
Viiridrongo (Dicrurus paradiseus) on Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa tavattava drongoihin kuuluva varpuslintu.[1]
Kooltaan viiridrongot ovat noin 33 cm. Lajin höyhenpuku on kauttaaltaan musta. Siivet ja pyrstö hohtavat metallinsinisinä. Linnun harmaan nokan tyvessä on musta höyhentupsu. Haarukkamaisen pyrstön kaksi höyhentä ovat pidentyneet viirimäisiksi. Viiridrongon silmät ovat väriltään punaiset.[2]
Viiridrongot elävät trooppisissa sademetsissä. Lajia tavataan Intiassa, Andamaanien ja Nikobaarien saarilla, Sri Lankassa, Sumatralla, Jaavalla, Borneossa, ja Kiinassa Hainanin saarilla.[2]
Viiridrongot elävät yleensä pareittain. Kuppimaisen pesänsä laji rakentaa puuhun oksanhaarukkaan. Pesään naaras munii yleensä 3 munaa.[2] Viiridrongot voivat olla aggressiivisia eivätkä epäröi ajaa suurikokoisempaakaan eläintä pois pesänsä lähettyviltä.[3]
Viiridrongojen ravinto koostuu pääasiassa hyönteisistä kuten perhosista, termiiteistä ja sudenkorennoista. Laji syö myös mettä ja liskoja.[2] Viiridrongot seuraavat usein tikkoja kuten aarnivihertikkaa (Picus mentalis) ja hyödyntävät niiden nakuttelemia koloja ravinnonhankinnassa siirtymällä ruokailemaan puunkuoren alla olevia hyönteisiä tikan poistuttua paikaltaan. Harvinaisemmin lajin on tavattu ruokailevan yhdessä punanaamamalkohan (Phaenicophaeus pyrrhocephalus), oravien tai lehvien (Chloropsis) kanssa.[3]