Vilho Nurmilahti

Tässä artikkelissa käsitellään Vilho Nurmilahti:n aihetta tarkoituksena tarjota kattava analyysi tästä ongelmasta. Vilho Nurmilahti on nykypäivän ajankohtainen aihe, ja sen tutkiminen on äärimmäisen tärkeää eri alueilla. Tämän kirjoituksen avulla pyrimme tarjoamaan kattavan näkemyksen Vilho Nurmilahti:stä, tutkien sen eri puolia, seurauksia ja mahdollisia ratkaisuja. Tarkastellaan erilaisia ​​näkökulmia ja analysoidaan erilaisia ​​lähestymistapoja Vilho Nurmilahti:n monimutkaisuuden ymmärtämiseksi. Tämän artikkelin tarkoituksena on herättää keskustelua Vilho Nurmilahti:n ympäriltä ja edistää pohdintaa ja ajatusten vaihtoa lukijoiden kesken.

Vilho Paavo Nurmilahti (7. toukokuuta 1899 Urjala – 12. kesäkuuta 1943 Helsinki) oli ensimmäinen kauppatieteiden tohtori Suomessa ja Pohjoismaissa.

Nurmilahti pääsi ylioppilaaksi Forssan Yhteiskoulusta 1919. Hän aloitti opinnot Kauppakorkeakoulussa 1920, josta hän valmistui 1922, mutta varsinaista tutkintonimikettä ei silloin vielä ollut.[1] Hän jatkoi opintoja ja suoritti kauppatieteiden kandidaatin tutkinnon 1926.[2] Sen jälkeen hän sai Kauppakorkeakoulusta lehtorin viran ja työskenteli siellä myös kirjastonhoitajana elämänsä loppuun saakka.[3]

Vuonna 1928 Nurmilahti kävi opintomatkalla Wienissä ja Berliinissä.[4] Virkansa ohella hän ryhtyi kehittämään Kauppakorkeakoulun kirjastoa tieteelliseksi kirjastoksi.[5] Hän toimi Kauppatieteiden kandidaattiyhdistyksen puheenjohtajana 1928–1943[6] ja oli sen piirissä kehittämässä akateemisia traditioita.[7] Hän toimi Liiketaloustieteellisen tutkimuslaitoksen säätiössä ja Liikesivistysrahaston asiamiehenä.[8]

Kauppakorkeakoululle myönnettiin 1931 lupa tohtorintutkintoon. Nurmilahden tutkimustyötä seurattiin kiinnostuneena. Väitöskirjatyö kesti seitsemän vuotta.[9] Se julkaistiin saksankielisenä: "Der formale Aufbau der Jahresvermögensbilanz".[10] Väitöskirjaa käsiteltiin runsaasti eri julkaisuissa Suomessa, ja myös saksalainen liiketaloustieteilijä Wilhelm Hasenack esitti siitä arvionsa.[11] Väitöstilaisuus 9.10.1937 sai hyvin paljon julkisuutta lehdistössä, ja Kauppakorkeakoulun luennot peruttiin tilaisuuden vuoksi.[12] Myös tohtoriksi vihkimistilaisuus huomattiin suomalaisessa lehdistössä ja korotettiin promootiotilaisuudeksi, jota se ei virallisesti ollut.[13] Yleisradio teki puolituntisen reportaasin tilaisuuden jälkeisestä juhlasta.[14]

Nurmilahden tutkimustyö päättyi väitöskirjaan, ja hän keskittyi sen jälkeen käytännön toimintaan.[15] Hän toimi aktiivisesti järjestöissä ja oli Liikesivistysrahaston asiamies.[16] Hän toimi professori Ilmari Kaitilan sijaisena lukuvuonna 1938–1939, ja syksyllä 1942 häntä pidettiin pätevänä tämän viransijaisuuden hoitamisessa mutta hän kieltäytyi.[17]

Nurmilahti kuoli jäätyään kuorma-auton alle. Hautajaisista julkaisivat uutisen niin Kauppalehti, Helsingin Sanomat, Uusi Suomi kuin Talouselämä-lehtikin.[18]

Julkaisuja

Nimillä V. Nurmilahti ja V. P. Nurmilahti:

  • Kirjanpidon näytteitä ja kertausharjoituksia. Otava 1930
  • Kirjanpidon harjoitussarjoja : systemaattinen tehtäväkokoelma oppilaitoksia ja kirjanpitokursseja varten. Otava 1930, 2. korjattu painos 1941, 3. uus. painos, toisena kirjoittajana Martti Saanio 1947
  • Laki tilinpäätösten julkisuudesta. Selityksillä varustanut V. Nurmilahti teoksessa Laki kirjanpitovelvollisuudesta ; selityksillä varustanut K. A. Widenius. Otavan asetuskokoelma n:o 53. 2. painos Otava 1930
  • Der formale Aufbau der Jahresvermögenbilanz, väitöskirja. Otava 1937

Lähteet

  • Lehtonen, Eeva-Liisa: Pohjoismaiden ensimmäinen kauppatieteiden tohtori Vilho Paavo Nurmilahti 1899-1943. (Helsingin kauppakorkeakoulun julkaisuja B-97) Helsinki: Helsingin kauppakorkeakoulu, 2008. ISBN 978-952-488-292-7 Teoksen verkkoversio.

Viitteet

  1. ↑ Lehtonen s. 26–27
  2. ↑ Lehtonen s. 28
  3. ↑ Lehtonen s. 35
  4. ↑ Lehtonen s. 39
  5. ↑ Lehtonen s. 44
  6. ↑ Lehtonen s. 56
  7. ↑ Lehtonen s. 57
  8. ↑ Lehtonen s. 73
  9. ↑ Lehtonen s. 76
  10. ↑ Lehtonen s. 79
  11. ↑ Lehtonen s. 80
  12. ↑ Lehtonen s. 83
  13. ↑ Lehtonen s. 90
  14. ↑ Lehtonen s. 93
  15. ↑ Lehtonen s. 104
  16. ↑ Lehtonen s. 107
  17. ↑ Lehtonen s. 122–123
  18. ↑ Lehtonen s. 5

Aiheesta muualla