Villapääluikka

Tässä artikkelissa tutkimme useita Villapääluikka:een liittyviä näkökohtia sen alkuperästä sen nykyiseen yhteiskuntaan kohdistuvaan vaikutukseen. Analysoimme sen kehitystä ajan myötä sekä sen merkitystä nykyisessä tilanteessa. Lisäksi tarkastelemme Villapääluikka:n ympärillä olevia erilaisia ​​näkökulmia ja mielipiteitä tavoitteenamme tarjota kattava näkemys, jonka avulla voimme ymmärtää sen todellisen merkityksen. Tämän perusteellisen analyysin avulla pyrimme antamaan lukijalle laajemman ja täydellisemmän käsityksen Villapääluikka:stä ja käsittelemme kaikkia asiaan liittyviä näkökohtia, jotka kattavat tämän aiheen.

Villapääluikka
Villapääluikka Pohjois-Suomessa.
Villapääluikka Pohjois-Suomessa.
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Kladi: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Poales
Heimo: Sarakasvit Cyperaceae
Suku: Nuppiluikat Trichophorum
Laji: alpinum
Kaksiosainen nimi

Trichophorum alpinum
(L.) Pers.

Katso myös

  Villapääluikka Commonsissa

Villapääluikka (Trichophorum alpinum) on soilla kasvava nuppiluikkien eli tupasluikkien sukuun kuuluva sarakasvi. Aiemmin nuppiluikat on luettu röyhykaislojen eli kaislojen (Scirpus) sukuun ja erityisesti villapääluikasta on käytetty ainakin nimiä S. tricophorum ja S. hudsonianus.[2]

Ulkonäkö ja koko

Villapääluikka kasvaa 10–30 senttimetriä korkeaksi. Sen suikertavasta juurakosta nousee riveittäin kolmisärmäisiä varsia. Ne ovat 0,5–1 millimetriä paksuja ja yläosastaan karheita. Kasvilla ei ole näkyviä lehtiä, vaan vain hyvin lyhytlapaisia tuppia. Villapääluikan kukintona on pieni tähkä, jossa on 8–12 kukkaa. Tähkäsuomut ovat väriltään kellanruskeita. Tähkän kärjessä on villamainen nippu sukaskarvoja, kuten esimerkiksi suovilloilla (Eriophorum). Villapääluikan sukaskarvat pitenevät kukinnan jälkeen 2,5 cm pitkiksi.[3]

Villapääluikka Suomessa

Villapääluikkaa kainuulaisella suolla.

Suomessa villapääluikka on yleinen. Etelä- ja keskiosassa se on melko yleinen ja harvinaistuu lounaisrannikkoa kohti. Oulun–Kainuun korkeudelta pohjoiseen laji on runsaslukuinen, Kuusamossa ja Inarissa sitä tavataan jopa erittäin yleisenä.[4]

Villapääluikan kasvupaikkoja ovat kuivahkot, keskiravinteiset ja ravinteiset avosuot sekä rantasoistumat.[5]

Lähteet

  • Mossberg, B. & Stenberg, L.: Suuri Pohjolan kasvio, 2. painos. Suomentanut Vuokko, S. & Väre, H. Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1

Viitteet

  1. ↑ Maiz-Tome, L.: Trichophorum alpinum IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.11.2016. (englanniksi)
  2. ↑ Ilmari Hiitonen ja Arvi Poijärvi: ”Scirpus – Kaisla”, Koulu- ja retkeilykasvio, s. 126–129. (14. painos) Helsinki: Otava, 1966.
  3. ↑ Suuri Pohjolan kasvio 2005 s. 776
  4. ↑ Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2010: Levinneisyyskartat (Villapääluikka Trichophorum alpinum) 2011. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo.
  5. ↑ Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9

Aiheesta muualla