Aihe Vito Volterra on ollut kiinnostuksen ja keskustelun aiheena pitkään. Vuosien varrella sen merkitys on kasvanut eri aloilla politiikasta tieteeseen, mukaan lukien kulttuuri ja yhteiskunta yleensä. Tässä artikkelissa pyrimme tutkimaan Vito Volterra:n eri puolia ja sen vaikutuksia jokapäiväiseen elämään. Analysoimme yksityiskohtaisesti sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen, kuinka Vito Volterra on muokannut maailmaamme ja on edelleen tutkimuksen ja kiinnostuksen kohteena. Tämän kattavan analyysin avulla voimme paremmin ymmärtää Vito Volterra:n merkitystä ja sen merkitystä nykymaailmassa.
Vito Volterra | |
---|---|
![]() |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 3. toukokuuta 1860 Ancona, Kirkkovaltio |
Kuollut | 11. lokakuuta 1940 (80 vuotta) Rooma |
Koulutus ja ura | |
Väitöstyön ohjaaja | Enrico Betti |
Oppilaat | Filadelfo Insolera, René Gateaux ja Luigi Fantappiè |
Tutkimusalue | Matemaattinen analyysi ja funktionaalianalyysi |
|
|
|
Vito Volterra (3. toukokuuta 1860 Ancona, Kirkkovaltio – 11. lokakuuta 1940 Rooma) oli italialainen matemaatikko ja fyysikko, joka tunnetaan erityisesti integraaliyhtälöiden ja matemaattisen biologian tutkijana. Hän oli funktionaalianalyysin perustajia.[1]
Volterra oli lähtöisin köyhästä juutalaisperheestä. Hän opiskeli Pisan yliopistossa ja väitteli siellä tohtoriksi hydrodynamiikasta. Vuonna 1883 hänestä tuli mekaniikan professori Pisassa. Opettajansa Enrico Bettin kuoleman jälkeen hän sai matemaattisen fysiikan professuurin Pisassa ja vuonna 1892 mekaniikan professuurin Torinossa. Vuonna 1900 hänestä tuli mekaniikan professori Roomassa.[1]
Vuonna 1905 hänet valittiin Italian kuningaskunnan senaattoriksi. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän työskenteli Italian ilmavoimien palveluksessa ja osallistui ilmalaivojen kehittämiseen. Kun hän kieltäytyi vannomasta uskollisuudenvalaa Benito Mussolinin hallinnolle vuonna 1931, hänet pakotettiin lähtemään yliopistosta ja erotettiin tiedeakatemiasta. Hän vietti elämänsä viimeiset vuodet ulkomailla, erityisesti Espanjassa ja Ranskassa, mutta palasi Roomaan hieman ennen kuolemaansa.[1]
Volterran tutkimukset koskivat erityisesti analyysia. Hänet tunnetaan parhaiten työstään integraaliyhtälöiden parissa, joista eräs, Volterran yhtälö, on nimetty hänen mukaansa. Hän työskenteli myös matemaattisen biologian parissa ja tutki petoeläinten ja saaliseläinten suhteita matemaattisesti. Riippuvuussuhdetta kuvataan Lotkan–Volterran yhtälöllä.[1]
Volterra valittiin muun muassa Royal Societyn ulkomaiseksi jäseneksi vuonna 1910 ja Paavillisen tiedeakatemian jäseneksi vuonna 1936.[1]