Vuohennokat
Nykymaailmassa Vuohennokat on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa. Vuohennokat:stä on tullut yleistä kiinnostavaa aihetta yhteiskunnallisen vaikutuksensa, populaarikulttuurin merkityksen tai tietyn alan vaikutuksen vuoksi. Alkuperäistään vuosien mittaan kehittyneeseen kehitykseen Vuohennokat on herättänyt yhtä paljon keskustelua, pohdintaa ja ihailua. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti kaikkia Vuohennokat:een liittyviä näkökohtia sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen ja analysoimme sen merkitystä ja merkitystä nyky-yhteiskunnassa.
| Vuohennokat | |
|---|---|
 Isovuohennokka (Scutellaria altissima) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset Eudicots |
| Lahko: | Lamiales |
| Heimo: | Huulikukkaiskasvit Lamiaceae |
| Suku: |
Vuohennokat Scutellaria L. |
| Katso myös | |
Vuohennokat (Scutellaria) on kasvisuku huulikukkaiskasvien heimossa. Siihen kuuluu vähintään 350 lajia, joita kasvaa koko maailmassa.[1]
Vuohennokkalajeja
- piippuvuohennokka (Scutellaria adenostegia)
- alppivuohennokka (Scutellaria alpina)
- isovuohennokka (Scutellaria altissima)
- baikalinvuohennokka (Scutellaria baicalensis)
- kynttelikkövuohennokka (Scutellaria columnae)
- huonevuohennokka (Scutellaria costaricana)
- luhtavuohennokka (Scutellaria galericulata)
- keihäsvuohennokka (Scutellaria hastifolia)
- hopeavuohennokka (Scutellaria incana)
- rohtovuohennokka (Scutellaria lateriflora)
- pikkuvuohennokka (Scutellaria minor)
- keltavuohennokka (Scutellaria orientalis)
- punavuohennokka (Scutellaria rubicunda)
Vuohennokat Suomessa
Suomessa kasvaa kaksi luonnonvaraista vuohennokkalajia. Luhtavuohennokka on yleinen luhtarantojen kasvi koko maassa paitsi aivan Pohjois-Lapissa. Keihäsvuohennokkaa, joka eroaa luhtavuohennokasta lehden tyven muodossa, tavataan Etelä- ja Lounais-Suomen rannikolla.[2]
Lähteet
- ↑ Mabberley, D. J.: The plant-book. A portable dictionary of the vascular plants, second edition, s. 653. UK: Cambridge University Press, 1997. ISBN 0-521-41421-0
- ↑ Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9