Östen II Haraldsson

Tässä artikkelissa perehdymme Östen II Haraldsson:n kiehtovaan maailmaan. Tutkimme Östen II Haraldsson:n kaikkia olennaisia ​​puolia sen alkuperästä sen vaikutuksiin nyky-yhteiskuntaan ja analysoimme sen vaikutuksia eri alueilla. Näillä linjoilla pyrimme ymmärtämään sen merkitystä ja sen kehittymistä ajan myötä sekä sen vaikutusta eri kulttuureihin ja yhteyksiin. Östen II Haraldsson:stä on tullut yleinen kiinnostava aihe, minkä vuoksi sen merkitykseen ja kaikkiin sitä ympäröiviin ulottuvuuksiin on syytä syventyä. Liity kanssamme tälle matkalle Östen II Haraldsson:n läpi ja katsotaan yhdessä kaikki mitä se sisältää.

Östen II Haraldsson
Östenin pidätys taiteilija Wilhelm Wetlesenin mukaan. Heimskringlan 1899 laitos.
Norjan kuningas
Valtakausi 1142 – 21. elokuuta 1157
kanssahallitsijana Inge Koukkuselkä
1142—1155 vastahallitsijana Sigurd II Munn
Edeltäjä Inge Koukkuselkä
Sigurd II Munn
Seuraaja Inge Koukkuselkä
Haakon Harteikas
Syntynyt 1125
Skotlanti
Kuollut 21. elokuuta 1157
Bohuslän
Puoliso Ragna Nikolasdotter
Lapset Eystein Meyla
Suku Gille
Isä Harald Gille
Äiti Biadoc

Östen II Haraldsson (Eysteinn Haraldsson, nykynorjaksi Øystein Haraldsson, noin 1125–1157) oli Norjan kuningas yhdessä veljiensä Inge Koukkuselän ja Sigurd II Munnin kanssa. Tiedot hänen elämästään perustuvat lähinnä vanhoihin saagoihin, joista Snorri Sturlusonin kirjoittama Heimskringla on suomennettu nimellä Norjan kuningassaagat. Östenistä ja hänen veljistään kerrotaan Heimskringlan 14. saagassa.

Hän oli Harald Gillen vanhin poika, kymmenen vuotta veljiään Ingeä ja Sigurdia vanhempi, ja kasvoi isänsä nuoruudenmaassa Irlannissa. Kun Harald lähti Norjaan vaatimaan kuninkuutta itselleen 1130, hän jätti Östenin Irlantiin äitinsä kanssa. Haraldin kuoltua pikkupojat Inge ja Sigurd julistettiin kuninkaiksi, ja valta oli käytännössä sijaishallitsijoilla. Östen tuli Norjaan vuonna 1142 ja hänet hyväksyttiin Ingen ja Sigurdin kanssahallitsijaksi.[1]

Veljesten varttuessa heidän välilleen alkoi kehittyä jännitteitä, ja vuonna 1155 he kokoontuivat Bergeniin sopiakseen vallanjaosta. Yksi Sigurdin henkivartijoista surmasi neuvottelujen välillä Ingen henkivartijan. Ingen miehet tappoivat Sigurdin Bergenissä. Östen pakeni, mutta Ingen miehet surmasivat hänetkin vuonna 1157. Sigurd Munnin pojasta, kymmenvuotiaasta Haakon Harteikkaasta tuli kuningas,[2] mutta Norja oli vuoteen 1240 asti sisällissodan kaltaisessa tilassa, jossa oli usein useita kuninkaita kannattajineen.

Lähteet

  1. ↑ Snorri Sturluson: ”13. Eystein Haraldsson in given Third of the Realm”, Heimskringla, s. 749. (englannkielinen käännös) University of Texas Press, 1991. ISBN 9780292730618 Google kirjat Viitattu 10.6.2012.
  2. ↑ Haakon II Sigurdsson Encyclopedia Britannica

Aiheesta muualla

  • Snorri Sturlusson: Norjan kuningassaagat 1, 2 ja 3 (suom. Aale Tynni) WSOY 1960.
  Edeltäjä:
Harald Gille 		Norjan kuningas
kanssahallitsijat Inge Koukkuselkä ja Sigurd II Munn 		Seuraaja:
Haakon Harteikas