Alces americanus

Tässä artikkelissa käsittelemme Alces americanus:tä kattavasta ja yksityiskohtaisesta näkökulmasta, jotta voimme tarjota lukijoillemme täydellisen ja rikastuttavan näkemyksen tästä aiheesta. Tämän mukaisesti tutkimme erilaisia ​​Alces americanus:een liittyviä puolia, tutkimuksia ja mielipiteitä tavoitteenamme tarjota globaali ja päivitetty analyysi. Tämän artikkelin alkuperästä nykyiseen kehitykseen, yhteiskuntaan kohdistuvan vaikutuksensa ja eri alueiden merkityksen kautta tämä artikkeli pyrkii olemaan rikastuttava tietolähde kaikille niille, jotka ovat kiinnostuneita pääsemään Alces americanus:n maailmaan.

Alces americanus
Uros Wyomingissa.
Uros Wyomingissa.
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo: Hirvieläimet Cervidae
Alaheimo: Peurat Capreolinae
Suku: Alces
Laji: americanus
Kaksiosainen nimi

Alces americanus
(Clinton, 1822)

Alces americanus vaaleammanruskealla, hirvi (Alces alces) tummemmalla.
Alces americanus vaaleammanruskealla,
hirvi (Alces alces) tummemmalla.

Alces americanus on hirvieläinten heimoon kuuluva suurikokoinen nisäkäslaji, joka elää Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa Jenisein itäpuolella. Sitä on aiemmin pidetty eurooppalaisen hirven alalajina Alces alces americanus, ja sen lajistatuksesta keskustellaan edelleen.

Yhdessä euraasialaisen sukulaisensa kanssa Alces americanus on suurin hirvieläin, jonka pää ja vartalo ovat 240–310 senttimetriä pitkät, hartiakorkeus 140–235 senttimetriä ja paino 200–825 kilogrammaa. Uros on suurempi kuin naaras. Uroksen sarvet ovat litteät, niiden leveys voi olla kaksi metriä ja paino jopa 30 kiloa.[1]

Ajoneuvon ja hirven törmätessä toisiinsa aiheutuu useimmiten vakavia vahinkoja molemmille, sekä joskus myös ajoneuvossa matkustaneille ihmisille. Mainen osavaltiossa Yhdysvalloissa tapahtuu yli tuhat hirvikolaria vuosittain.[2]

Esimerkiksi Yhdysvalloissa New Hampshiren osavaltiossa metsästys kestää yhdeksän päivää. Osavaltiossa on noin kuusituhatta hirveä.[3]

Lähisukulaiset ja alalajit

Aiemmin sekä Amerikassa että Euraasiassa elävä hirvi luettiin yhdeksi Alces alces -lajiksi, joka oli Alces-sukunsa ainoa laji ja jolla oli kuusi tai seitsemän alalajia. Euraasian länsiosissa katsottiin elävän euroopanhirvi (Alces alces alces), itäisessä Aasiassa siperianhirvi (A. a. pfitzenmayeri) sekä mantšurianhirvi (A. a. cameloides) ja Pohjois-Amerikassa itäkanadanhirvi (A. a. americana), länsikanadanhirvi (A. a. andersoni), shirashirvi (A. a. shirasi) sekä suurikokoisin alalaji, alaskanhirvi (A. a. gigas).[4]

Nyttemmin Amerikan ja Euraasian hirvet on erotettu kahdeksi erilliseksi lajiksi, koska ne eroavat toisistaan karyotyypiltään, ruumiinkooltaan ja -rakenteeltaan, kallonpiirteiltään, mittasuhteiltaan, väritykseltään ja sarvien mitoiltaan.[5] Euroopassa ja Jenisei-joen länsipuolisessa Aasiassa elää hirvi (Alces alces) ja Pohjois-Amerikassa sekä Jenisein itäpuolisessa Aasiassa Alces americanus.[6] Levinneisyysalueidensa laajoilla rajaseuduilla Jenisein yläjuoksulla, Mongoliassa ja Kiinassa näitä lajeja saatetaan tavata samoilla alueilla, jolloin ne myös risteytyvät keskenään.[6] Kummallakin lajilla on kaksi alalajia.[6]

Lähteet

  1. ↑ Moose (Alces americanus) ARKive. Arkistoitu 9.1.2016. Viitattu 10.8.2015.
  2. ↑ Statewide Moose Crash Map 2005 (Arkistoitu – Internet Archive) Maine, USA
  3. ↑ Moose Hunting in NH New Hampshire Fish and Game Department. Arkistoitu 6.11.2014. Viitattu 10.8.2015. (englanniksi)
  4. ↑ Nurminen, Matti (toim.): Maailman eläimet: Nisäkkäät 2, s. 89. (Englanninkielinen alkuteos The Encyclopedia of Mammals 2, sarjassa World of animals) Helsinki: Tammi, 1987. ISBN 951-30-6531-6
  5. ↑ Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Alces alces Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 28.7.2011. (englanniksi)
  6. ↑ a b c Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Alces Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Bucknell University. Viitattu 28.7.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla