Axel Slangus
Nykymaailmassa Axel Slangus on saavuttanut suuren merkityksen eri yhteyksissä, ja sillä on merkittävä vaikutus yhteiskuntaan. Ilmestymisestään lähtien Axel Slangus on kiinnittänyt tutkijoiden, ammattilaisten ja suuren yleisön huomion, ja siitä on tullut keskustelun ja analyysin aihe eri alueilla. Jotta ymmärtäisimme Axel Slangus:n vaikutuksen päivittäiseen elämäämme, on välttämätöntä tutkia sen eri puolia ja ulottuvuuksia sekä tarkastella sen kehitystä ajan myötä. Tällä tavalla voimme ymmärtää sen tärkeyden ja seuraukset nykyisessä todellisuudessamme.
Axel Slangus (23. syyskuuta 1890 Pyhtää – 13. syyskuuta 1965 Helsinki[1]) oli suomalainen näyttelijä.[2]
Slangus työskenteli Helsingin Svenska Teaternissa 1912–1913 ja Åbo Svenska Teaterissa Turussa 1913–1918.[2] Seuraavalla vuosikymmenellä hänestä tuli yksi suomalaisen mykkäelokuvan merkittävimmistä näyttelijöistä. Hän esiintyi muun muassa Erkki Karun elokuvissa Nummisuutarit (1923) ja Meidän poikamme (1929). Edellistä on pidetty parhaana elokuvasovituksena Aleksis Kiven samannimisestä näytelmästä. Jälkimmäinen oli samaan aikaan ensimmäinen suomalainen sotilasfarssi, mutta myös puolidokumentaarinen elokuva Suomen armeijasta. Näissä elokuvissa Slangus osoitti komedianäyttelijän taitonsa. Näiden elokuvien välissä Slangus esiintyi myös John W. Bruniuksen Vänrikki Stoolin tarinat -elokuvassa (1926), jossa näytteli Sven Dufvaa.
Slangus näytteli vielä parissa 1930-luvun äänielokuvassa, jonka jälkeen palasi kokonaan teatterinäyttelijäksi eikä esiintynyt valkokankaalla uudestaan kuin vasta 20 vuotta myöhemmin. 1950-luvulla hän esiintyi muutamassa ruotsalaisessa elokuvassa. Ruotsin kautensa tunnetuin elokuvatyö oli sillanvartijan rooli Ingmar Bergmanin elokuvassa Neidonlähde (1960), joka jäi myös Slanguksen viimeiseksi roolisuoritukseksi.[1]
Slangus kokeili myös elokuvaohjaamista yhdessä Wilho Ilmarin kanssa elokuvan Tukkijoella (1928) parissa.[3] Slangus huolehti myös elokuvan leikkauksesta.[1]
Slangus palkittiin Pro Finlandia -kunniamerkillä vuonna 1952.[4]
Elokuvia
- Rautakylän vanha parooni, 1923 (näyttelijä)
- Nummisuutarit, 1923 (näyttelijä)
- Fänrik Ståls sägner / Vänrikki Stoolin tarinat, 1926 (näyttelijä)
- Meidän poikamme, 1929 (näyttelijä)
- Tukkijoella, 1928 (ohjaaja, leikkaaja)
- Rågens rike, 1929 (näyttelijä)
- VMV 6, 1936 (näyttelijä)
- Sådan du ville ha mig, 1944 (näyttelijä, Sellaisena kuin sinä minut halusit -elokuvan ruotsalainen versio)
- Koskenlaskijan morsian, 1937 (näyttelijä)
- Sången om den eldröda blomman / Laulu tulipunaisesta kukasta, 1956 (näyttelijä)
- En drömmares vandring, 1957 (näyttelijä)
- Neidonlähde, 1960 (näyttelijä)[1]
Lähteet
- ↑ a b c d Axel Slangus Elonet. Arkistoitu 30.6.2007. Viitattu 8.3.2013.
- ↑ a b Kuka kukin on 1954, s. 813. Otava, 1954. Teoksen verkkoversio Viitattu 7.3.2013.
- ↑ Glödstaf, Kari: Tukkijoella 22.10.2010. Mykkäelokuvat-sivusto. Viitattu 7.3.2013.
- ↑ Suomen Leijonan Pro Finlandia -mitalin saajat aakkosjärjestyksessä - Ritarikunnat ritarikunnat.fi. 9.10.2020. Viitattu 18.2.2022.
Kirjallisuutta
- Franck, Anne-Marie: Axel Slangus: En oförglömlig scengestalt. (Skrifter utgivna av Svenska folkskolans vänner, 157) Helsingfors: Svenska folkskolans vänner, 2000. ISSN 1456-8233 ISBN 951-9087-52-4
Aiheesta muualla
- Slangus, Axel hakuteoksessa Biografiskt lexikon för Finland.
- Slangus, Axel hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- Axel Slangus Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
