Tässä artikkelissa käsitellään aihetta Beisa, joka on ollut kiinnostuksen ja tutkimuksen kohteena useilla tiedon aloilla. Beisa on aihe, joka herättää uteliaisuutta ja keskustelua asiantuntijoiden ja fanien keskuudessa, sillä sen relevanssi ylittää maantieteelliset ja ajalliset rajat. Kautta historian Beisa on ollut analyysin ja pohdinnan kohteena, mikä on synnyttänyt ristiriitaisia ja rikastuttavia mielipiteitä. Tässä mielessä on olennaista syventää ymmärrystämme ja arviointiamme, jotta voimme ymmärtää sen vaikutusta yhteiskuntaan sekä ajatusten ja tiedon kehittymiseen. Kattavan analyysin avulla pyrimme valaisemaan Beisa:n keskeisiä näkökohtia ja tutkimaan sen vaikutuksia ja mahdollisia tulevaisuudennäkymiä.
Beisa | |
---|---|
![]() Naarasbeisa (Oryx beisa beisa) |
|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
Heimo: | Onttosarviset Bovidae |
Alaheimo: | Hevosantiloopit Hippotraginae |
Suku: | Keihäsantiloopit Oryx |
Laji: | beisa |
Kaksiosainen nimi | |
Oryx beisa |
|
![]() |
|
Katso myös | |
Beisa[2] (aiemmin itäafrikanbeisa) (Oryx beisa) on keskikokoinen itäafrikkalainen keihäsantilooppilaji.
Aikaisemmin beisa luettiin samaan lajiin kuin eteläisen Afrikan lähilaji keihäsantilooppi (Oryx gazella), muttei enää.[1]
Beisa painaa 150–200 kilogrammaa ja sen pituus on noin 160–190 senttimetriä. Beisat elävät yleensä puoliaavikoilla ja aroilla, jossa ne syövät ruohoa, hedelmiä, silmuja ja lehtiä.
Beisalla on kaksi alalajia:
Beisapopulaatiot ovat pienentyneet, ja lajista on jäljellä noin 12 000 yksilöä. Se on arvioitu erittäin uhanalaiseksi lajiksi vuonna 2018.[1]