Nykymaailmassa Benedictus XIV:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monenlaisia ihmisiä kohtaan. Benedictus XIV on kiinnittänyt miljoonien huomion eri puolilla maailmaa joko yhteiskunnallisen vaikutuksensa, historiallisen merkityksensä, tieteellisen merkityksensä tai populaarikulttuurin vaikutuksensa vuoksi. Tämä artikkeli pyrkii tutkimaan perusteellisesti kaikkia Benedictus XIV:een liittyviä näkökohtia, analysoimaan sen vaikutuksia eri alueilla ja tarjoamaan kattavan ja syvällisen näkemyksen tästä kiehtovasta aiheesta. Tämän artikkelin alkuperästä sen nykyiseen merkityksellisyyteen, tämän artikkelin tarkoituksena on tarjota täydellinen ja yksityiskohtainen näkökulma Benedictus XIV:een ja tarjota lukijoille laajempi ja monipuolisempi käsitys tästä ilmiöstä.
Benedictus XIV | |
---|---|
![]() |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Prospero Lorenzo Lambertini |
Syntynyt | 31. maaliskuuta 1675 Bologna, Kirkkovaltio |
Kuollut | 3. toukokuuta 1758 (83 vuotta) Rooma |
Paavi | |
Paavius alkoi | 17. elokuuta 1740 |
Paavius päättyi | 3. toukokuuta 1758 |
Edeltäjä | Klemens XII |
Seuraaja | Klemens XIII |
|
Benedictus XIV (31. maaliskuuta 1675, Bologna – 3. toukokuuta 1758, Rooma), syntymänimeltään Prospero Lorenzo Lambertini, toimi paavina 17. elokuuta 1740 – 3. toukokuuta 1758.[1]
Benedictus syntyi aatelisperheeseen Bolognassa, joka oli siihen aikaan Kirkkovaltion suurin kaupunki. Konklaavi, joka valitsi hänet paaviksi, oli koolla kuusi kuukautta. Benedictuksen on väitetty sanoneen kardinaaleille: "Jos haluatte valita pyhimyksen, valitkaa valtiomies Gotti, jos rehellisen miehen, valitkaa minut". Hänen paaviutensa alkoi suurten vaikeuksien saattelemana. Nämä johtuivat pääasiassa katolisten maiden ja paavinistuimen keskinäisestä kiistelystä siitä, tulisiko oikeus piispojen nimittämiseen kuulua hallituksille vai kirkolle.lähde?
Paavina Benedictus toimi erittäin aktiivisesti: Hän muun muassa uudisti pappien koulutusta, kirkon pyhimyskalenteria ja useita paavillisia instituutioita. Ehkä tärkein Benedictus XIV:n uudistus oli lähetystyön lakien voimaansaattaminen kahdella paavin bullalla (käskykirjeellä): Ex quo singularilla ja Omnium solicitudinumilla.[2] Näillä bullilla hän viitoitti lähetystyön käytäntöjä käyttäen ilmaisua "alkukantaisten kulttuurien epäkristilliset ajatukset ja käytännöt". Aiheena oli varsinkin Kiinassa käyty pitkällinen riittikiista, jossa oli kysymys siitä, saivatko kristityt osallistuia perinteisiin kiinalaisiin seremonioihin.
Vuonna 1750 Benedictus XIV julisti Colosseumin pyhäksi paikaksi siellä vuodatetun kirstittyjen marttyyrien vuoksi. Pyhäksi julistaminen lopetti Colosseumin ryöstelyn ja sitä ryhdyttiin suojelemaan.[3] Benedictus XIV aloitti, yhdessä kardinaali Domenico Silvio Passionein kanssa, Vatikaanin kirjaston luetteloinnin ja laajensi sitä ostamalla 3300 käsikirjoituksen kokoelman.[4] Vuonna 1757 hän uskoi Libyan Pyhän Donatuksen jäännökset fransiskaaneille Vila do Conden kylään, Portugaliin.lähde?
![]() |
Edeltäjä: Klemens XII |
Paavi | Seuraaja: Klemens XIII |