Tässä artikkelissa käsittelemme aihetta Klemens XIII, joka on herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua eri aloilla. Klemens XIII on ajankohtainen aihe, joka vaikuttaa ihmisten jokapäiväiseen elämään sekä henkilökohtaisella että maailmanlaajuisella tasolla. Vuosien varrella Klemens XIII on kehittynyt ja synnyttänyt erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä, mikä on herättänyt loputtomia keskusteluja ja analyyseja sen tärkeydestä, vaikutuksista ja mahdollisista ratkaisuista. Siksi on tärkeää kaivaa syvemmälle ja ymmärtää Klemens XIII:n monimutkaisuus, jotta voidaan muodostaa tietoinen mielipide ja osallistua vuoropuheluun tästä aiheesta. Tässä artikkelissa tutkimme Klemens XIII:n eri puolia ja analysoimme sen vaikutusta nyky-yhteiskuntaan.
Klemens XIII | |
---|---|
![]() Paavi Klemens XIII. |
|
Henkilötiedot | |
Koko nimi | Carlo della Torre Rezzonico |
Syntynyt | 7. maaliskuuta 1693 Venetsia |
Kuollut | 2. helmikuuta 1769 (75 vuotta) Rooma |
Paavi | |
Paavius alkoi | 6. heinäkuuta 1758 |
Paavius päättyi | 2. helmikuuta 1769 |
Edeltäjä | Benedictus XIV |
Seuraaja | Klemens XIV |
![]() Nimikirjoitus |
|
|
Klemens XIII, syntyjään Carlo della Torre Rezzonico, (7. maaliskuuta 1693, Venetsia – 2. helmikuuta 1769, Rooma) oli Paavina 6. heinäkuuta 1758 – 2. helmikuuta 1769.[1] Hän otti paavina käyttöön nimen Klemens XIII (lat. Clemens XIII, ital. Clemente XIII).
Della Torre Rezzonico syntyi italialaiseen aatelisperheeseen ja sai jesuiittain antaman kasvatuksen ja opetuksen Bolognassa. Tämän jälkeen hän suoritti opinnot kanonisessa oikeudessa ja aloitti uransa vuonna 1716 Rooman kuuriassa. Aluksi hän toimi virkailijana katolisen kirkon tuomioistuimessa. Vuonna 1725 hänet nimitettiin Venetsian tasavallassa toimivan katolisen tuomioistuimen jäseneksi.
Tulevan paavin ura eteni nopeasti, sillä vuonna 1737 hänet nimitettiin kardinaaliksi. Kymmenen vuotta myöhemmin hänet määrättiin Padovan piispaksi.
Paavina hän joutui taistelemaan sekä jesuiittajärjestön lakkauttamispainostusta että valistuksen filosofisia aatteita vastaan. Ranskan ja Portugalin pyynnöistä huolimatta hän kieltäytyi jesuiittain järjestön oikeudellisen aseman muutoksista. Lopulta hän kuitenkin taipui kutsumaan kokoon konsistorin pohtimaan asiaa, mutta kuoli sovitun kokouksen aattona. Kuolemaa on epäilty myrkytykseksi.[2]
Vuonna 1766 hän julkaisi bullan Christianæ reipublicæ salus, joka oli tähdätty valistusta vastaan. Tämän lisäksi hän määräsi Jean le Rond d'Alembertin Encyclopédien kiellettyjen kirjojen listalle eli indeksiin.[3]
![]() |
Edeltäjä: Benedictus XIV |
Paavi | Seuraaja: Klemens XIV |