Benjamin Anneberg

Nykymaailmassa Benjamin Anneberg on erittäin tärkeä ongelma, joka vaikuttaa moniin ihmisiin eri elämänaloilla. Olipa kyse ammatillisesta, henkilökohtaisesta tai akateemisesta alalla, Benjamin Anneberg on herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua, mikä on herättänyt monissa uteliaisuuden. Tämän ilmiön merkitys on kasvanut viime vuosina, koska se vaikuttaa yhteiskuntaan ja vaikuttaa päätöksentekoon. Tästä syystä on tärkeää syventää tietoamme Benjamin Anneberg:stä ja sen vaikutuksista, jotta voimme ymmärtää paremmin sen laajuutta ja löytää mahdollisia ratkaisuja sen asettamiin haasteisiin.

Benjamin Anneberg (sukunimi aik. Onnela; 3. toukokuuta 1865 Sodankylä – 2. maaliskuuta 1925 Helsinki) oli suomalainen juristi, kansanedustaja ja senaattori.

Annebergin vanhemmat olivat talollinen, suntio, katekeetta Johan Abraham Onnela (ent. Mathlein) ja Brita Oinas. Hän pääsi ylioppilaaksi Oulun suomalaisesta yksityislyseosta 1884 ja opiskeli sitten Helsingin yliopistossa. Anneberg valmistui filosofian kandidaatiksi 1887, auoritti yleisen oikeustutkinnon 1892 ja sai varatuomarin arvon 1894.

Anneberg toimi asianajajana ja kaupunginvaltuuston sihteerinä Oulussa 1894–1904, Oulun kaupunginvoutina 1897–1904 sekä Mäntyharjun tuomiokunnan tuomarina 1904–1910. Hän oli Suomen senaatin oikeusosaston jäsen 1910–1917, mutta joutui erotetuksi koska häntä pidettiin tsaarinvallan yhteistoimintamiehenä (”bobrikoffarina”). Viimeksi hän toimi Pellervo-Seuran lakiasiain neuvontatoimiston päällikkönä vuodesta 1918.

Anneberg oli Suomalaisen puolueen kansanedustajana 1909–1910 edustaen Mikkelin läänin vaalipiiriä. Hän sai vapautuksen edustajantoimesta senaatin jäsenyyden takia 23. syyskuuta 1910 ja hänen seurajakseen eduskuntaan tuli saman puolueen edustaja Aukusti Eronen. Anneberg toimi myös Suomen Lähetysseuran puheenjohtajana ja oli kirkolliskokouksen jäsenenä.

Benjamin Anneberg oli naimisissa vuodesta 1900 Onni Dagmar Vanhalan kanssa.

Lähteet

Suomalaisen puolueen kansanedustajat