Dominique Pire
Dominique Pire
Isä Dominique Pire (oik. Georges Charles Clement Ghislain Pire, 10. helmikuuta 1910 Dinant, Belgia − 30. tammikuuta 1969 Leuven, Belgia) oli belgialainen dominikaanimunkki, jonka työskentely toisen maailmansodan jälkeisen pakolaisongelman auttamiseksi toi hänelle Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1958.
Elämäkerta
Pire antoi dominikaani-luostarilupauksensa vuonna 1932, ja samalla hän otti uuden nimen Dominique Pire. Tämän jälkeen hän opiskeli teologiaa ja valtiotiedettä Leuvenin katolisessa yliopistossa, suoritti tohtorin tutkinnon Roomassa 1936 ja palasi belgialaisessa Huyn kaupungissa sijaitsevaan Sarten luostariin. Luostarista käsin hän aloitti sosiaalityön alueen vähäosaisten parissa. Toisen maailmansodan aikana Pire toimi kenttäpappina vastarintaliikkeessä ja osallistui liittoutuneiden alas pudonneiden lentäjien palauttamiseen pois saksalaisten käsistä. Tästä toiminnasta hänet palkittiin lukuisilla mitaleilla sodan jälkeen.
Vuonna 1949 hän kiinnostui pakolaisongelmasta, joka oli sodan jälkeen Euroopan suuria kysymyksiä. Hän kirjoitti asiasta kirjan Du Rhin au Danube avec 60,000 D. P. ja perusti ”Kodittomien apu” -nimisen järjestön auttamaan pakolaisia ottamalla vastuulleen kummiperheitä. Vuoden 1950 jälkeen hän perusti Saksaan ja Itävaltaan ryhmän kyliä, joissa autettiin pakolaisia asettumaan paikoilleen. Hän kieltäytyi sekoittamasta sosiaalista vastuuta ja henkilökohtaista uskontoa, ja tämä aiheutti hänelle usein ongelmia.
Vastaanotettuaan Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1956 hän jatkoi toimintaansa rauhan puolesta perustamalla Rauhan yliopiston, jonka tehtävänä oli opettaa tulevia maailman johtajia suurempaan yhteisymmärrykseen. Hän perusti myös Rauhan saaren (Île de paix), vapaaehtoisjärjestön, jonka tehtäväksi oli määritelty maaseutuväestön auttaminen kehityksen tielle. Hänen elinaikanaan tämä hanke lähti toimimaan sekä Intiassa että Bangladeshissä.
Isä Dominique Piren perustamat järjestöt
- Service d'Entraide Familiale: järjestö työskentelee yhteiskunnan syrjäytyneiden perheiden ja yksittäisten henkilöiden yhteiskuntaan sopeuttamisen parissa.
- Aide aux Personnes Déplacées: toimii Belgiaan saapuvien pakolaisten parissa ja kehitysmaiden lasten kummitoiminnassa.
- Université de Paix: on erikoistunut konfliktien myönteisten ratkaisumallien hallintaan, niin perheissä, työpaikoilla kuin isommissakin yhteisöissä.
- Iles de Paix: tukee pitkän aikavälin kehityshankkeita, ja niiden kohteena ovat Burkina Fason, Beninin, Malin, Guinea-Bissaun, Ecuadorin, Bolivian ja Perun maaseutujen asukkaat.
Lähteet
- ↑ a b c Belgialaismunkki Georges Pire sai Nobelin rauhanpalkinnon. Helsingin Sanomat, 11.11.1958, s. 7, 20. Näköislehden aukeama (tilaajille).
Aiheesta muualla
Nobelin rauhanpalkinnon saajat
1901–1925
|
1901: Dunant, Passy
1902: Ducommun, Gobat
1903: Cremer
1904: Kansainvälisen oikeuden instituutti
1905: Suttner
1906: Roosevelt
1907: Moneta, Renault
1908: Arnoldson, Bajer
1909: Beernaert, Paul Balluet d’Estournelles de Constant
1910: Kansainvälinen Rauhantoimisto
1911: Asser, Fried
1912: Root
1913: La Fontaine
1917: Punainen Risti
1919: Wilson
1920: Bourgeois
1921: Branting, Lange
1922: Nansen
1925: Chamberlain, Dawes
|
1926–1950
|
1926: Briand, Stresemann
1927: Buisson, Quidde
1929: Kellogg
1930: Söderblom
1931: Addams, Butler
1933: Angell
1934: Henderson
1935: Ossietzky
1936: Lamas
1937: Cecil
1938: Nansenin kansainvälinen pakolaistoimisto
1944: Punainen Risti
1945: Hull
1946: Balch, Mott
1947: Kveekarit
1949: Boyd Orr
|
1951–1975
|
1950: Bunche
1951: Jouhaux
1952: Schweitzer
1953: Marshall
1954: Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö
1957: Pearson
1958: Pire
1959: Noel‑Baker
1960: Lutuli
1961: Hammarskjöld
1962: Pauling
1963: Punainen Risti
1964: King
1965: Unicef
1968: Cassin
1969: Kansainvälinen työjärjestö
1970: Borlaug
1971: Brandt
1973: Kissinger, Lê
1974: MacBride, Satō
1975: Saharov
|
1976–2000
|
1976: B. Williams, Corrigan
1977: Amnesty International
1978: Sadat, Begin
1979: Äiti Teresa
1980: Esquivel
1981: YK:n pakolaisapujärjestö
1982: Myrdal, García Robles
1983: Wałęsa
1984: Tutu
1985: Lääkärit ydinsotaa vastaan
1986: Wiesel
1987: Arias
1988: YK:n Rauhanturvaajat
1989: Dalai Lama
1990: Gorbatšov
1991: Suu Kyi
1992: Menchú
1993: Mandela, de Klerk
1994: Arafat, Peres, Rabin
1995: Pugwash-liike, Rotblat
1996: Belo, Ramos Horta
1997: Kampanja maamiinojen kieltämiseksi (ICBL), J. Williams
1998: Hume, Trimble
1999: Lääkärit ilman rajoja
2000: Kim
|
2001–
|
2001: YK, Annan
2002: Carter
2003: Ebadi
2004: Maathai
2005: IAEA, ElBaradei
2006: Yunus, Grameen Bank
2007: Gore, IPCC
2008: Ahtisaari
2009: Obama
2010: Liu
2011: Gbowee, Johnson Sirleaf, Karman
2012: EU
2013: Kemiallisten aseiden kieltojärjestö
2014: Satyarthi, Yousafzai
2015: Tunisian kansallisen vuoropuhelun kvartetti
2016: Juan Manuel Santos
2017: International Campaign to Abolish Nuclear Weapons
2018: Murad, Mukwege
2019: Abiy
2020: Maailman ruokaohjelma
2021: Ressa, Muratov
2022: Bjaljatski, Memorial, Center for Civil Liberties
2023: Mohammadi
|