Tobias Michael Carel Asser

Tässä artikkelissa tutkimme Tobias Michael Carel Asser:n aihetta yksityiskohtaisesti ja käsittelemme sen eri puolia ja näkökulmia kokonaisvaltaisesta näkökulmasta. Tobias Michael Carel Asser on nykyään erittäin tärkeä aihe, joka on herättänyt laajaa keskustelua ja kiinnostusta useilla eri aloilla. Seuraavilla riveillä analysoimme Tobias Michael Carel Asser:n historiallista taustaa, sen vaikutusta nyky-yhteiskuntaan sekä sen mahdollisia tulevaisuuden vaikutuksia. Syvennymme sen syvimpiin puoliin tavoitteenamme tarjota kattava ja rikastuttava näkemys Tobias Michael Carel Asser:stä, jonka avulla lukijamme voivat saada paremman ymmärryksen ja näkökulman tästä erittäin tärkeästä aiheesta.

Tobias Asser

Tobias Michael Carel Asser (28. huhtikuuta 1838 Amsterdam – 29. kesäkuuta 1913 Haag) oli alankomaalainen juristi, joka yhdessä Afred Friedin kanssa sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1911 erityisesti ansioistaan kansainvälisen yksityisoikeuden alalla. Hänen aloitteestaan perustettiin Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssi.[1]

Asser toimi aktiivisti kansainvälisen oikeuden akatemian luomiseksi ja tämä johti lopulta Haagin kansainvälisen oikeuden akatemian luomiseen. Hän oli myös yksi Kansainvälisen oikeuden instituutin perustajista.

Asser oli kansainvälisen oikeuden tutkija. Hän oli vuodesta 1862 professorina Amsterdamissa, vuodesta 1875 samalla osastopäällikkönä ulkoasiainministeriössä, vuodesta 1893 valtioneuvoston jäsen, 1904 valtioministeri. Asseria pidetään auktoriteettina kansainvälisen oikeuden kysymyksissä. Hän edusti Alankomaita merkittävissä diplomaattisissa kongresseissa. Hän oli puheenjohtajana tiettävästi hänen aloitteestaan Haagiin 1893 kokoon kutsutussa, kansainvälisen yksityisoikeuden kysymyksiä käsittelevässä konferenssissa. Hän toimi välitystuomarina eräiden valtioiden keskinäisissä riita-asioissa. Hän oli vuosien 1899 ja 1907 rauhankonferenssien jäsen. Hän oli Kansainvälisen oikeuden instituutin perustajia 1873 ja vuodesta 1906 sen kunniajäsen. Hän julkaisi useita tutkimuksia, muun muassa De scandinavische Wisselwet van 1880 (1880), Schets van het international Privaatrecht (1880).[2]

Lähteet

  1. ↑ Løvland, Jørgen Gunnarsson: The Nobel Peace Prize 1911: Presentation Speech www.nobelprize.org. Nobel Media. Viitattu 15.11.2017. (englanniksi)
  2. ↑ Asser, Tobias Michael Carel, Tietosanakirja. Osa 11, palsta 104. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1922

Aiheesta muualla

Nobelin rauhanpalkinnon saajat
1901–19251901: Dunant, Passy

1902: Ducommun, Gobat 1903: Cremer 1904: Kansainvälisen oikeuden instituutti 1905: Suttner 1906: Roosevelt 1907: Moneta, Renault 1908: Arnoldson, Bajer 1909: Beernaert, Paul Balluet d’Estournelles de Constant 1910: Kansainvälinen Rauhantoimisto 1911: Asser, Fried 1912: Root 1913: La Fontaine 1917: Punainen Risti 1919: Wilson 1920: Bourgeois 1921: Branting, Lange 1922: Nansen

1925: Chamberlain, Dawes
1926–19501926: Briand, Stresemann

1927: Buisson, Quidde 1929: Kellogg 1930: Söderblom 1931: Addams, Butler 1933: Angell 1934: Henderson 1935: Ossietzky 1936: Lamas 1937: Cecil 1938: Nansenin kansainvälinen pakolaistoimisto 1944: Punainen Risti 1945: Hull 1946: Balch, Mott 1947: Kveekarit

1949: Boyd Orr
1951–19751950: Bunche

1951: Jouhaux 1952: Schweitzer 1953: Marshall 1954: Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö 1957: Pearson 1958: Pire 1959: Noel‑Baker 1960: Lutuli 1961: Hammarskjöld 1962: Pauling 1963: Punainen Risti 1964: King 1965: Unicef 1968: Cassin 1969: Kansainvälinen työjärjestö 1970: Borlaug 1971: Brandt 1973: Kissinger, Lê 1974: MacBride, Satō

1975: Saharov
1976–20001976: B. Williams, Corrigan

1977: Amnesty International 1978: Sadat, Begin 1979: Äiti Teresa 1980: Esquivel 1981: YK:n pakolaisapujärjestö 1982: Myrdal, García Robles 1983: Wałęsa 1984: Tutu 1985: Lääkärit ydinsotaa vastaan 1986: Wiesel 1987: Arias 1988: YK:n Rauhanturvaajat 1989: Dalai Lama 1990: Gorbatšov 1991: Suu Kyi 1992: Menchú 1993: Mandela, de Klerk 1994: Arafat, Peres, Rabin 1995: Pugwash-liike, Rotblat 1996: Belo, Ramos Horta 1997: Kampanja maamiinojen kieltämiseksi (ICBL), J. Williams 1998: Hume, Trimble 1999: Lääkärit ilman rajoja

2000: Kim
2001–2001: YK, Annan

2002: Carter 2003: Ebadi 2004: Maathai 2005: IAEA, ElBaradei 2006: Yunus, Grameen Bank 2007: Gore, IPCC 2008: Ahtisaari 2009: Obama 2010: Liu 2011: Gbowee, Johnson Sirleaf, Karman 2012: EU 2013: Kemiallisten aseiden kieltojärjestö 2014: Satyarthi, Yousafzai 2015: Tunisian kansallisen vuoropuhelun kvartetti 2016: Juan Manuel Santos 2017: International Campaign to Abolish Nuclear Weapons 2018: Murad, Mukwege 2019: Abiy 2020: Maailman ruokaohjelma 2021: Ressa, Muratov 2022: Bjaljatski, Memorial, Center for Civil Liberties 2023: Mohammadi

2024: Nihon Hidankyō