Tässä artikkelissa tutkimme tiiviisti Enemmistövaali:n aihetta analysoimalla sen monia puolia ja sen vaikutusta moderniin yhteiskuntaan. Enemmistövaali on aihe, joka on herättänyt kiinnostuksen tutkijoiden, asiantuntijoiden ja suuren yleisön keskuudessa, koska se on merkityksellinen jokapäiväisen elämän eri osa-alueilla. Enemmistövaali:stä on tullut aihe, joka ansaitsee tarkan ja huolellisen tarkastelun, sen vaikutuksesta teknologiaan sen vaikutuksesta ihmissuhteisiin. Koko tämän artikkelin aikana perehdymme Enemmistövaali:n alkuperään, kehitykseen ja vaikutuksiin tarkoituksenaan tarjota kattava ja päivitetty näkemys tästä kiehtovasta aiheesta.
Enemmistövaali on vaalitapa, jossa valtio tai muu alue jaetaan vaalipiireihin siten, että jokaisesta vaalipiiristä valitaan vain yksi ehdokas. Valituksi tulee joko kussakin vaalipiirissä eniten ääniä saanut ehdokas (pluraliteetti) tai enemmistön kaikista äänistä saanut (majoriteetti), joista jälkimmäinen voi edellyttää useamman äänestyskierroksen järjestämistä.
Enemmistövaalitapa johtaa usein kaksipuoluejärjestelmään, kuten Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Vaikka pienemmillä puolueilla olisikin maassa kannatusta, selvä enemmistö kuitenkin äänestää toista kahdesta pääpuolueesta, koska muiden puolueiden ehdokkaiden läpimeno on vaalitavan johdosta epätodennäköistä. Lisäksi pienelle puolueelle annettu ääni auttaakin usein sen vastapuolta, kun ääni on pois pienpuolueen kanssa samoilla linjoilla olevalta pääpuolueelta.[1]
Luokittelu
Kyllä/ei-vaalitavat
Kierrosvaalitavan kaksi kierrosta, joissa kummassakin äänestäjä voi äänestää vain yhtä ehdokasta
Majoriteettijärjestelmä: Valintaan vaaditaan ehdoton äänten enemmistö (yli puolet äänistä). Jos ehdokas saa yli puolet äänistä, hänet valitaan suoraan, mutta jos yksikään ehdokas ei saa yli puolta äänistä, järjestetään toinen kierros (joskus useampiakin) yleensä kahden eniten ääniä saaneen välillä.[2] Käytetään muun muassa Ranskan parlamenttivaaleissa.
Kierrosvaalitapa: Kaksikierroksinen järjestelmä: jos ensimmäisellä kerralla yksikään ehdokas ei saa yli puolta äänistä, järjestetään toinen kierros kahden eniten ääniä saaneen ehdokkaan välille. Käytetään esimerkiksi Suomen presidentinvaalissa.
Eliminoiva kierrosvaalitapa: Jos ensimmäisellä kierroksella yksikään ehdokas ei saa yli puolta äänistä, pudotetaan heikoin ehdokas ja jatketaan seuraavalle kierrokselle. Jatketaan, kunnes saadaan ehdoton enemmistö äänistä jollekin ehdokkaalle. Käytetään esimerkiksi olympiakisojen isäntäkaupungin valitsemiseen[4].
Eliminoimaton kierrosvaalitapa: Äänestetään niin kauan kunnes jokin ehdokkaista saa ehdottoman enemmistön. Käytetään paavin valitsemiseen[5].
Hyväksymisvaalitapa: Äänestäjä voi antaa äänen niin monelle ehdokkaalle kuin haluaa eli hyväksyä tai hylätä jokaisen heistä yksitellen. Ehdokas, jolla on eniten kyllä-ääniä, voittaa.
Satunnaisvaalitapa: Vedetään hatusta yksi ääni, joka ratkaisee tuloksen.
Lohkovaalitapa: Äänestäjät valitsevat valmiista kokonaisista ehdokaslistoista. Eniten ääniä saanut lohko valitaan kokonaisuudessaan täyttämään kaikki paikat.
Painotetut vaalitavat
Painotettu vaalitapalipuke, jossa ehdokkaat asetetaan ranking-järjestykseen
Siirtoäänivaalitapa: Vähiten ensimmäiseksi äänestetty ehdokas pudotetaan. Sitä äänestäneiden lipuissa toinen ääni siirretään ensimmäiseksi.
Borda-laskenta: Ensimmäinen äänestetty saa lipusta yhtä monta pistettä kuin on ehdokkaita, toinen yhden vähemmän ja niin edespäin aina viimeiseen, joka saa vain yhden pisteen.
Condorcet'n menetelmä: Valitaan se ehdokas, joka ehdokkaita yksittäin toisiinsa verrattaessa saisi enemmistön äänistä.
Yhdysvaltain presidentinvaalissa on lähes kaikissa osavaltioissa käytössä enemmistövaalitapa, jossa osavaltiossa eniten ääniä saanut ehdokas saa kaikki valitsijamiesäänet.[7]
↑ abMikko Mattila: Vaalit ja vaalijärjestelmät (Valtio-opin johdantokurssi) 2010. Politiikan ja talouden tutkimuksen laitos, Helsingin yliopisto. Viitattu 30.3.2014.