Erik Lindschöld

Nykymaailmassa Erik Lindschöld:stä on tullut erittäin kiinnostava ja tärkeä aihe. Ajan mittaan Erik Lindschöld on vaikuttanut merkittävästi yhteiskunnan, kulttuurin, politiikan ja talouden eri osa-alueisiin. Perustamisestaan ​​lähtien Erik Lindschöld on ollut perustavanlaatuinen rooli ihmisten jokapäiväisessä elämässä ja se on herättänyt keskustelua, keskustelua ja syvällisiä pohdiskeluja eri alueilla. Tässä artikkelissa tutkimme edelleen Erik Lindschöld:n vaikutusta ja merkitystä tutkimalla sen monia puolia ja sen vaikutusta nykymaailmaan.

Erik Lindschöld

Erik Lindschöld (2. helmikuuta 1634 Skänninge, Ruotsi – 11. kesäkuuta 1690 Tukholma) oli ruotsalainen kreivi ja kuninkaan neuvonantaja, kirjailija, runoilija ja virsirunoilija.

Elämä ja työ

Lindschöld oli skänningeläisen sepän, raatimiehen ja pormestarin poika. Hänen äitinsä kuoli, kun poika oli vielä nuori, ja hänet lähetettiin kouluun Linköpingiin, jossa piispa Jonas Petri Gothus kiinnitti huomion hänen lahjoihinsa ja hän pääsi opiskelemaan Uppsalan yliopistoon. Hän alkoi käyttää sukunimeä Lindeman. Hän opiskeli latinaa, kaunopuheisuutta ja politiikkaa. Vaikka hän oli kotoisin vaatimattomista oloista, häntä voidaan pitää hyvänä esimerkkinä aikansa säätykierrosta. Hänestä tuli kuningas Kaarle X Kustaan aviottoman pojan Kustaan kotiopettaja. Hänen kanssaan Lindschöld saattoi oleskella ulkomailla yhdeksän vuotta 1659–1668, jolloin hän jatkoi opintojaan Heidelbergin yliopistossa. Matkallaan hän tutustui ranskalaiseen kulttuuriin ja poliittisiin näkemyksiin, muun muassa kuninkaan yksinvallasta.[1]

1668 hänestä tuli kuninkaan kanslian sihteeri. Sitä ennen hän oli jo ollut lähetystösihteerinä Puolassa ja hänellä oli useita eri korkeita tehtäviä valtionhallinnossa. Hän osallistui vuoden 1686 kirkkolain laatimiseen. Hänet aateloitiin nimellä Lindenschöld, mutta hän käytti nimestään muotoa Lindschöld. Hän toimi kuninkaan kaupallisten asioiden sihteerinä, hovikanslerina ja vuonna 1686 maamarsalkkana, aatelissäädyn puheenjohtajana. 1687 hänestä tuli kreivi ja vapaaherra. Hän toimi myös kruununprinssin, myöhemmin kuningas Kaarle XII:n kotiopettajana. Hänet nimitettiin Lundin yliopiston kansleriksi (vuosina 1687–1690) ja hän oli hienostunut hovirunoilija.[1] Hänen rakennuttamansa Stavsundin kartano Ekerön kunnassa on säilynyt.[2]

Lindschöld oli Ruotsin ensimmäinen hovirunoilija. Hän kirjoitti tekstejä useita hovissa esitettyjä baletteja ja muita huvinäytelmiä varten sekä tilapäisrunoja, juomalauluja, hää- ja hautajaisrunoja, joita leimasi ranskalainen maku. Hän kirjoitti teoksiaan ruotsiksi ja latinaksi. Hän oli myös taitava virsirunoilija. Vuonna 1689 hän julkaisi piispa Haqvin Spegelin kanssa kirjan Barna bibel, jossa oli Lindschöldin kirjoittamia lauluja ja Psalmien pohjalta kirjoitettuja virsiä.[3] Hänen virsiään on sävyttänyt barokin ajan rikkaat kielikuvat ja luontolyriikka sekä pietismin tapainen Jeesus-rakkaus.[4]

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa on kaksi Lindschöldin kirjoittamaa virttä.

Lähteet

  1. ↑ a b Erik Lindschöld Kungligt råd, Politiker, Skald sok.riksarkivet.se. Viitattu 23.2.2020. (ruotsiksi)
  2. ↑ Historia ekero.se. Arkistoitu 29.10.2017. Viitattu 23.2.2020. (ruotsiksi)
  3. ↑ Per Olof Nisser, Inger Selander, Hans Bernskiöld: Psalmernas väg. Kommentaren till text och musik i Den svenska psalmboken. Band 3 Psalmerna 421-651 Liturgiska sånger 652-700. s. 202. Visby: Wessmans, 2019. ISBN 978-91-877-1068-1 (ruotsiksi)
  4. ↑ Den svenska psalmboken. Volym 3 Slutbetänkande av 1969 års psalmkommitté. Statens offentliga utredningar 1985ː18, s. 164. Civildepartementet, 1985. ISBN 91-38-08761-8 (ruotsiksi)