Nykymaailmassa Eurovision laulukilpailu 2014 on aihe, joka on kiinnittänyt kaikenikäisten ja -taustaisten ihmisten huomion. Johtuipa yhteiskuntavaikutuksesta, ammatillisesta merkityksestä tai vaikutuksesta populaarikulttuuriin, Eurovision laulukilpailu 2014 on asettanut itsensä yleistä kiinnostavaksi aiheeksi, joka synnyttää kaikenlaisia mielipiteitä ja keskusteluja. Alkuperäistään sen mahdollisiin seurauksiin Eurovision laulukilpailu 2014 on herättänyt kiinnostusta tutkijoiden, aktivistien, mielipidejohtajien ja suuren yleisön keskuudessa, ja siitä on tullut tutkimuksen ja lukemattomien keskustelujen kohde. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia näkökohtia, jotka liittyvät Eurovision laulukilpailu 2014:een ja sen merkitykseen nykymaailmassa.
Eurovision laulukilpailu 2014 ”#JoinUs” (”#LiityMeihin”) |
|
---|---|
![]() |
|
Päivämäärät | |
1. semifinaali | 6. toukokuuta 2014 |
2. semifinaali | 8. toukokuuta 2014 |
Finaali | 10. toukokuuta 2014 |
Isäntä | |
Tapahtumapaikka | B&W Hallerne, Kööpenhamina, Tanska |
Juontaja(t) | Lise Rønne, Nikolaj Koppel, Pilou Asbæk |
Isäntämaan toimittaja | DR |
Osallistujat | |
Osallistujien määrä | 37 |
Palaavat maat |
![]() ![]() |
Vetäytyvät maat |
![]() ![]() ![]() ![]() |
Äänestys | |
Voittaja |
![]() Rise Like a Phoenix |
Nolla pistettä saaneet | – |
Osallistujakartta | |
![]() |
|
Maat, jotka pääsivät finaaliin Maat, jotka eivät osallistuneet vuonna 2014 Maat, jotka eivät päässeet finaaliin
|
|
Eurovision laulukilpailu · Teemasivu | |
Eurovision laulukilpailu 2014 oli järjestyksessään 59. Eurovision laulukilpailu. Kilpailu järjestettiin Kööpenhaminan B&W Hallernella, Tanskassa, Emmelie de Forestin voitettua vuoden 2013 kilpailun kappaleella ”Only Teardrops”. Tämä oli kolmas kerta, kun Tanska isännöi kilpailua. Edellisen kerran Tanska isännöi kilpailua vuonna 2001.
Kilpailuun osallistui 37 maata.[1] 10. toukokuuta 2013 järjestäjien lehdistötilaisuudessa johtava tarkastaja Jon Ola Sand kommentoi, että hän toivoo vuoden 2013 kilpailusta pois jättäytyneiden maiden paluuta ja että EBU keskustelee paluusta maiden kanssa.[2] Semifinaalit järjestettiin 6. ja 8. toukokuuta, finaali 10. toukokuuta; alun perin kilpailu oli suunniteltu järjestettäväksi viikkoa myöhemmin.[3]
Isäntäkaupungiksi harkittiin Kööpenhaminaa, Herningiä ja Horsensia[4][5][6][7], mutta lopulta DR ilmoitti 2. syyskuuta 2013, että kilpailut järjestetään Kööpenhaminan B&W Hallernella.[8] Kilpailun isännöi Tanskan kansallinen tv-toimittaja DR, joka määräsi Pernille Gaardbon vuoden 2014 kilpailun vastaavaksi tuottajaksi.[9] Kilpailun juonsivat Lise Rønne, Nikolaj Koppel ja Pilou Asbæk.[10]
Kilpailun voitti Itävallan Conchita Wurst kappaleella ”Rise Like a Phoenix”. Suomea edusti Softengine kappaleella ”Something Better”. Suomi teki vuoden 2006 voiton jälkeisen ennätyksensä sijoittumalla sijalle 11. Lisäksi sijoitus oli osallistujamäärään suhteutettuna Suomen kaikkien aikojen toiseksi paras. [11]
Suomessa Yle TV2:n ensimmäisen semifinaalin lähetystä seurasi suorana keskimäärin 353 000, toista semifinaalia 648 000 ja finaalia keskimäärin 1,1 miljoonaa henkilöä. Parhaimmillaan finaalilla oli yli kaksi miljoonaa katsojaa.[12]
Tanskan yleisradioyhtiö DR ilmoitti 2. syyskuuta valinneensa Kööpenhaminan isäntäkaupungiksi. Kilpailu järjestettiin entisellä laivatelakalla, Refshaleøenilla B&W Hallernessa. Tapahtumapaikkaa muokattiin kilpailua varten: ympäröivästä alueesta tuli "Euroviisusaari", johon rakennettiin lehdistökeskus ja muita palveluita.
Kööpenhaminan kaupunginjohtaja Frank Jensen ilmoitti elokuun lopulla, että kaupunki osallistuisi kilpailun järjestämiseen 40 miljoonalla Tanskan kruunulla. Hän myös tiedotti, että kilpailusta olisi tarkoitus tehdä ympäristöystävällisin tähän asti järjestetyistä kilpailuista, sillä Kööpenhamina on valittu Euroopan vihreäksi pääkaupungiksi vuodelle 2014.[13]
Ehdolla vuoden 2014 Eurovision laulukilpailun isäntäkaupungiksi oli 3 kaupunkia: Kööpenhamina, Herning ja Horsens.[14]
Kaupunki | Areena | Huomioita |
---|---|---|
Kööpenhamina | B&W Hallerne DR Byen |
Valittiin 2.9.2013 kilpailupaikaksi – |
Herning | Jyske Bank Boxen | – |
Horsens | Fængslet | – |
Aalborg | Gigantium | Vetäytyi pois ehdolta 17. kesäkuuta 2013 |
Kööpenhamina | Parken | Vetäytyi pois ehdolta 28. kesäkuuta 2013 |
Fredericia | MesseC | Vetäytyi pois ehdolta 26. kesäkuuta 2013 |
Maiden jakaminen semifinaaleihin järjestettiin 20. tammikuuta 2014. Koska Kööpenhamina on maantieteellisesti lähellä sekä Ruotsia että Norjaa, nämä päätettiin sijoittaa eri semifinaaleihin, jotta kummastakin maasta tuleville vierailijoille riittäisi lippuja. EBU suoritti arvonnan, jonka seurauksena Ruotsi esiintyi ensimmäisessä ja Norja toisessa semifinaalissa. Israel pyysi saada esiintyä toisessa semifinaalissa ensimmäiselle semifinaalipäivälle osuneen kansallisen pyhäpäivänsä takia. Aiempien vuosien tapaan jäljelle jääneet maat automaattisia finaalimaita (Ranska, Saksa, Italia, Espanja, Tanska ja Iso-Britannia) lukuun ottamatta jaettiin lisäjännityksen luomiseksi edellisten yhdeksän vuoden äänestystapojensa mukaisesti ryhmiin.
Kuten edellisvuonna, myös vuoden 2014 kilpailussa tuottajat päättivät semifinaalien ja finaalin esiintymisjärjestyksen.[15]
Ryhmä 1 | Ryhmä 2 | Ryhmä 3 | Ryhmä 4 | Ryhmä 5 | Ryhmä 6 |
---|---|---|---|---|---|
Kööpenhaminan euroviisujen logo oli sininen timantti ja tunnuslause #JoinUs (suom. #LiityJoukkoomme). Virallisena tunnuskappaleena oli Emmelie de Forestin laulama "Rainmaker".[16]
37 maata osallistui vuoden 2014 euroviisuihin.
Espanja, Ranska ja Tanska äänestivät tässä semifinaalissa [17]. 10 kappaletta jatkoi finaaliin [18].
Iso-Britannia, Italia ja Saksa äänestivät tässä semifinaalissa.[17]. 10 kappaletta jatkoi finaaliin.
Finaalin voittaja ratkaistiin kaikkien osanottajamaiden (myös 1. ja 2. semifinaalissa karsiutuneilla mailla oli äänioikeus finaalissa) antamien pisteiden perusteella. Jokainen osallistujamaa antoi finaalin parhaina pitämilleen kappaleille pisteitä: 12 (paras), 10, 8, 7, 6, 5, 4, 3, 2 ja 1.
Jokaisen osallistujamaan antamat pisteet laskettiin kansallisten tuomaristojen ja yleisön puhelinäänien perusteella, suhteessa 50% tuomaristolta ja 50% yleisöltä.
Kaikkien kansallisten tuomaristojen jäsenten (5 henkilöä/maa) nimet oli julkistettu etukäteen[48].
Suomen kansalliseen euroviisutuomaristoon kuuluivat: tuomariston puheenjohtaja, muusikko ja Suomen euroviisuedustaja vuodelta 1991 Kaija Kärkinen, sanoittaja Saara Törmä, tuottaja Rauli Eskolin, radio-dj Jaako Hurme ja laulaja Clarissa[48][49].
Finaalin esiintymisjärjestys julkistettiin toisen semifinaalin jälkeen[50].
Aktiiviset | Alankomaat · Albania · Armenia · Australia · Azerbaidžan · Belgia · Espanja · Georgia · Irlanti · Islanti · Israel · Italia · Itävalta · Kreikka · Kroatia · Kypros · Latvia · Liettua · Luxemburg · Malta · Montenegro · Norja · Portugali · Puola · Ranska · Ruotsi · Saksa · San Marino · Serbia · Slovenia · Suomi · Sveitsi · Tanska · Tšekki · Ukraina · Viro · Yhdistynyt kuningaskunta |
---|---|
Epäaktiiviset | Andorra · Bosnia ja Hertsegovina · Bulgaria · Marokko · Moldova · Monaco · Pohjois-Makedonia · Romania · Slovakia · Turkki · Unkari · Valko-Venäjä · Venäjä |
Entiset | Jugoslavia · Serbia ja Montenegro |
Epäonnistuneet yritykset | Kazakstan · Kosovo · Libanon · Liechtenstein · Neuvostoliitto · Qatar · Tunisia |
1950-luku | 1956 · 1957 · 1958 · 1959 |
---|---|
1960-luku | 1960 · 1961 · 1962 · 1963 · 1964 · 1965 · 1966 · 1967 · 1968 · 1969 |
1970-luku | 1970 · 1971 · 1972 · 1973 · 1974 · 1975 · 1976 · 1977 · 1978 · 1979 |
1980-luku | 1980 · 1981 · 1982 · 1983 · 1984 · 1985 · 1986 · 1987 · 1988 · 1989 |
1990-luku | 1990 · 1991 · 1992 · 1993 · 1994 · 1995 · 1996 · 1997 · 1998 · 1999 |
2000-luku | 2000 · 2001 · 2002 · 2003 · 2004 · 2005 · 2006 · 2007 · 2008 · 2009 |
2010-luku | 2010 · 2011 · 2012 · 2013 · 2014 · 2015 · 2016 · 2017 · 2018 · 2019 |
2020-luku |
1950– | Lugano · Frankfurt · Hilversum · Cannes |
---|---|
1960– | Lontoo · Cannes · Luxemburg · Lontoo · Kööpenhamina · Napoli · Luxemburg · Wien · Lontoo · Madrid |
1970– | Amsterdam · Dublin · Edinburgh · Luxemburg · Brighton · Tukholma · Haag · Lontoo · Pariisi · Jerusalem |
1980– | Haag · Dublin · Harrogate · München · Luxemburg · Göteborg · Bergen · Bryssel · Dublin · Lausanne |
1990– | Zagreb · Rooma · Malmö · Millstreet · Dublin · Dublin · Oslo · Dublin · Birmingham · Jerusalem |
2000– | Tukholma · Kööpenhamina · Tallinna · Riika · Istanbul · Kiova · Ateena · Helsinki · Belgrad · Moskova |
2010– | Oslo · Düsseldorf · Baku · Malmö · Kööpenhamina · Wien · Tukholma · Kiova · Lissabon · Tel Aviv |
2020– |