Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti Eurovision laulukilpailu 2015:tä, joka on nykyään erittäin tärkeä aihe. Kautta historian Eurovision laulukilpailu 2015 on ollut keskustelun ja kiistelyn aiheena, mikä on herättänyt suurta kiinnostusta sekä akateemisessa että kansanelämässä. Eurovision laulukilpailu 2015:llä on ollut perustavanlaatuinen rooli ihmiselämän eri osa-alueilla alkuperästään sen vaikutukseen nykypäivän yhteiskuntaan. Tarkastellaan perusteellisen analyysin avulla Eurovision laulukilpailu 2015:een liittyviä eri näkökohtia, pohditaan sen merkitystä, vaikutuksia ja merkitystä nykymaailmassa. Epäilemättä Eurovision laulukilpailu 2015 on aihe, jota kannattaa tarkastella syvällisesti ja yksityiskohtaisesti, jotta sen vaikutus ja ulottuvuus nyky-yhteiskunnassa ymmärretään.
Eurovision laulukilpailu 2015 ”Building Bridges” (”Rakennetaan siltoja”) |
|
---|---|
![]() |
|
![]() |
|
Päivämäärät | |
1. semifinaali | 19. toukokuuta 2015 |
2. semifinaali | 21. toukokuuta 2015 |
Finaali | 23. toukokuuta 2015 |
Isäntä | |
Tapahtumapaikka |
Wiener Stadthalle, Wien[1], ![]() |
Juontaja(t) |
Mirjam Weichselbraun Alice Tumler Arabella Kiesbauer Conchita Wurst (Green Room) |
Isäntämaan toimittaja | ORF |
Osallistujat | |
Osallistujien määrä | 40 |
Uudet maat |
![]() |
Palaavat maat |
![]() ![]() ![]() |
Vetäytyvät maat |
![]() |
Äänestys | |
Voittaja |
![]() Heroes |
Nolla pistettä saaneet |
![]() ![]() |
Osallistujakartta | |
![]() |
|
Maat, jotka osallistuivat vuonna 2015 Maat, jotka eivät osallistuneet vuonna 2015 Maat, jotka eivät päässeet finaaliin
|
|
Eurovision laulukilpailu · Teemasivu | |
Eurovision laulukilpailu 2015 oli järjestyksessään 60. Eurovision laulukilpailu, joka järjestettiin Wienissä, Itävallassa[3] maan voitettua vuoden 2014 kilpailun. Semifinaalit käytiin 19. ja 21. toukokuuta ja finaali 23. toukokuuta.[4]
Vuoden 2014 kilpailussa Itävallalle voiton toi Conchita Wurst kappaleellaan ”Rise Like a Phoenix”, joka keräsi finaalissa 290 pistettä. Vuosi 2015 oli toinen kerta, kun Euroviisut järjestetään Itävallassa; edellinen kerta oli vuonna 1967. Australia osallistui kisaan ensi kertaa.
Kilpailun voitti Ruotsin edustaja Måns Zelmerlöw kappaleellaan Heroes. Isäntämaa Itävalta sijoittui finaalissa jaetulle viimeiselle sijalle Saksan kanssa eikä saanut ainuttakaan pistettä.[5] Kilpailussa katsojien ja tuomareiden äänet erosivat toisistaan. Pelkkien katsojien äänten perusteella Italia olisi voittanut kisat, mutta Ruotsi voitti tuomarien äänien avulla.[6]
Tänä vuonna Euroviisut näytettiin ensimmäistä kertaa Kiinassa. Lähetyksen välitti internetissä toimiva Mango TV, joka tavoittaa 150 miljoonaa kiinalaista. Maa on jo pitkään halunnut kisaan mukaan, mutta osallistumisesta ei ole tehty vielä mitään päätöksiä.[7] Kiinan toiseksi suurin tv-yhtiö neuvottelee EBUn kanssa Kiinan osallistumisesta Euroviisuihin.[8]
Itävallan yleisradioyhtiö ORF alkoi selvittää isäntäkaupunkia heti Conchita Wurstin voiton jälkeen. Isäntäkaupungiksi ORF ehdotti Wieniä tai Salzburgia. Näiden lisäksi ehdolle asettui Graz, Innsbruck, Klagenfurt, Oberwart ja Wels. Salzburg kuitenkin vetäytyi ehdokkuudesta. ORF ilmoitti, että päätös kilpailupaikasta tehdään kahden kuukauden kuluessa. Kesäkuun 21. päivänä 2014 EBU ilmoitti kyvykkäimmät isäntäkaupungit, jotka ovat Wien, Graz ja Innsbruck. Elokuun 6. päivänä 2014 isäntäkaupungiksi valittiin lopulta maan pääkaupunki Wien ja areenaksi Wiener Stadthalle. [3][9]
Kaupunki[3][9] | Areena[3][9] | Katsojakapasiteetti[3][9] | Muuta[3][9] |
---|---|---|---|
Ehdokaskaupungit ja -areenat | |||
Wien | Wiener Stadthalle | 15 000 | – |
Graz | Stadthalle Graz | 10 030 | – |
Innsbruck | Olympiaworld | 14 000 | – |
Varakaupungit ja -areenat | |||
Wien | Heldenplatz | – | – |
Neu Marx | – | – | |
Krieaun ravirata | – | – | |
Hylätyt kaupungit ja areenat | |||
Graz | Schwarzl Freizeit Zentrum | 5 000 | – |
Klagenfurt | Wörthersee Stadion | 32 000 | – |
Oberwart | Messezentum | 10 000 | – |
Wels | Messehalle | 9 500 | – |
Wien | Schönbrunnin linna | – | – |
Wienin kansainvälinen lentoasema | – | – |
Joulukuun 19. päivänä 2014 Itävallan yleisradioyhtiö ORF julkisti, että Wienin Euroviisujen juontajiksi on valittu Mirjam Weichselbraun, Alice Tumler sekä Arabella Kiesbauer. Artistien lämpiön, ns. green roomin, emäntänä toimi edellisen vuoden viisuvoittaja Conchita Wurst.[10]
Maat jaettiin semifinaaleihin 26. tammikuuta 2015. Koska Wien on maantieteellisesti lähellä sekä Ranskaa että Saksaa, ne äänestivät eri semifinaaleissa. EBU suoritti arvonnan, jonka seurauksena Ranska äänesti 1. semifinaalissa ja Saksa 2. semifinaalissa. Israel pyysi saada esiintyä toisessa semifinaalissa ensimmäiselle semifinaalipäivälle osuneen kansallisen pyhäpäivän takia. Automaattisia finaalimaita lukuun ottamatta (Itävalta, Big 5 ja Australia) maat jaettiin viiteen ryhmään. Jako perustui äänestyksiin edellisten kymmenen vuoden ajalta.
Kuten edellisvuonna, myös vuoden 2015 kilpailussa tuottajat päättivät semifinaalien ja finaalin esiintymisjärjestyksen.[11]
Ryhmä 1 | Ryhmä 2 | Ryhmä 3 | Ryhmä 4 | Ryhmä 5 |
---|---|---|---|---|
Vuoden 2015 Euroviisuihin osallistui 40 maata. Semifinalistien jako suoritettiin 26. tammikuuta järjestetyssä arvonnassa.[12] Ensimmäistä kertaa kilpailuun osallistui Australia, jonka osallistumisesta tiedotettiin 10. helmikuuta. EBU kutsui Australian mukaan kilpailun 60-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Australia pääsi suoraan finaaliin ja sai sen lisäksi äänestää molemmissa semifinaaleissa.[2]
Espanja, Itävalta, Ranska ja Australia äänestivät tässä semifinaalissa.[12][2] Finaaliin päässeet on merkitty tummalla värillä.
Iso-Britannia, Italia, Saksa ja Australia äänestivät tässä semifinaalissa.[12][2]
Finaalissa oli Australian osallistumisen myötä poikkeuksellisesti 27 maata.[48]
Aktiiviset | Alankomaat · Albania · Armenia · Australia · Azerbaidžan · Belgia · Espanja · Georgia · Irlanti · Islanti · Israel · Italia · Itävalta · Kreikka · Kroatia · Kypros · Latvia · Liettua · Luxemburg · Malta · Montenegro · Norja · Portugali · Puola · Ranska · Ruotsi · Saksa · San Marino · Serbia · Slovenia · Suomi · Sveitsi · Tanska · Tšekki · Ukraina · Viro · Yhdistynyt kuningaskunta |
---|---|
Epäaktiiviset | Andorra · Bosnia ja Hertsegovina · Bulgaria · Marokko · Moldova · Monaco · Pohjois-Makedonia · Romania · Slovakia · Turkki · Unkari · Valko-Venäjä · Venäjä |
Entiset | Jugoslavia · Serbia ja Montenegro |
Epäonnistuneet yritykset | Kazakstan · Kosovo · Libanon · Liechtenstein · Neuvostoliitto · Qatar · Tunisia |
1950-luku | 1956 · 1957 · 1958 · 1959 |
---|---|
1960-luku | 1960 · 1961 · 1962 · 1963 · 1964 · 1965 · 1966 · 1967 · 1968 · 1969 |
1970-luku | 1970 · 1971 · 1972 · 1973 · 1974 · 1975 · 1976 · 1977 · 1978 · 1979 |
1980-luku | 1980 · 1981 · 1982 · 1983 · 1984 · 1985 · 1986 · 1987 · 1988 · 1989 |
1990-luku | 1990 · 1991 · 1992 · 1993 · 1994 · 1995 · 1996 · 1997 · 1998 · 1999 |
2000-luku | 2000 · 2001 · 2002 · 2003 · 2004 · 2005 · 2006 · 2007 · 2008 · 2009 |
2010-luku | 2010 · 2011 · 2012 · 2013 · 2014 · 2015 · 2016 · 2017 · 2018 · 2019 |
2020-luku |
1950– | Lugano · Frankfurt · Hilversum · Cannes |
---|---|
1960– | Lontoo · Cannes · Luxemburg · Lontoo · Kööpenhamina · Napoli · Luxemburg · Wien · Lontoo · Madrid |
1970– | Amsterdam · Dublin · Edinburgh · Luxemburg · Brighton · Tukholma · Haag · Lontoo · Pariisi · Jerusalem |
1980– | Haag · Dublin · Harrogate · München · Luxemburg · Göteborg · Bergen · Bryssel · Dublin · Lausanne |
1990– | Zagreb · Rooma · Malmö · Millstreet · Dublin · Dublin · Oslo · Dublin · Birmingham · Jerusalem |
2000– | Tukholma · Kööpenhamina · Tallinna · Riika · Istanbul · Kiova · Ateena · Helsinki · Belgrad · Moskova |
2010– | Oslo · Düsseldorf · Baku · Malmö · Kööpenhamina · Wien · Tukholma · Kiova · Lissabon · Tel Aviv |
2020– |